Taistelua evankeliumista

Ikävä kyllä protestanttisen uskon vahvistaminen ei tapahtunut vain syvällisillä kirjallisilla teksteillä ja kuningattaren säädöksillä.

Puritaaninen ikonoklastinen virtaus oli voimakas ja Elisabet osallistui itsekin kirkkojen krusifiksien ja niitä kannattavien portaiden ja rakennelmien, pyhäinkuvien syvennysten ja erilaisten uskonpuhdistuksen tuomitsemien esineiden ja rakennelmien tuhoamiseen.

Kirkkopakkoa pidettiin yllä ja sunnuntaisen jumalanpalveluksen väistämisen sakkoja kiristettiin huikeaan 20 puntaan.

Katolismieliset piispat ja valtioneuvokset saivat lähteä, ja papisto joutui tarkkailuun.

Elisabetin Englannissa surmattiin useita katolisia pappeja, joista tuli näin Kristuksen pyhiä marttyyreitä.

Ensimmäinen teloitus oli 1577, 1581 surmattiin neljä, 1583 yksitoista, 1584 kuusi. Pelkästään vuonna 1590 jopa viisikymmentä kolme pappia menetti henkensä uskonsa tähden.

Vuosien 1601 ja 1680 välillä Englannissa tapettiin vielä seitsemänkymmentä katolista pappia.

Joku voi tietysti sanoa, että Elisabetin aikana surmattiin pappeja kuten Elian aikana Baalin profeettoja.

Ehkä. Sana on vapaa. Minä uskon, että monet heistä ovat siellä pyhinä marttyyreinä Jeesuksen luona, valkoisissa vaatteissa ja palmunlehvät käsissään veisaamassa uutta virttä.

He ovat olleet uskollisia siinä, mitä heille on opetettu - julman kuolemankin edessä.

Kuten roviolle viety pastori John Rogers tuomareilleen sanoi, "viimeisellä tuomiolla sen näemme"

rukoilkaamme me hänen esimerkkinsä mukaan toistemme puolesta, katoliset ja protestantit, pitäen kiinni siitä mihin uskomme ja jättäen tuomion Kristukselle.

Näin varmasti ajateltiin, kun taistelu evankeliumista oli hurjimmillaan Englannissa.

Kuningatar Maria I:n hallitusmiehet veivät kuolemaan uskonpuhdistuksen johtajia, pappeja, paljon vanhempaa arvokasta väkeä, miehiä ja naisia (juuri tämä vanhempaan, harmaahapsiseen väestöön koskeminen tuntui aikalaisista erityisen pahalta).

Nuo sheriffit, tuomarit, papit ja kardinaali Polen lähellä olevat katoliset hallitusmiehet varmasti katsoivat tekevänsä uhripalvelusta Jumalalle, surmaavansa vaarallisia vääräoppisia, jotka väärentävät sakramentit ja kutsuvat Kristuksen kirkkoa paholaisen valtakunnaksi.

Kuningatar Elisabet I:n hallitusmiehet veivät kuolemaan uskonpuhdistuksen torjuneita, vakaumuksestaan kiinni pitäviä ja paavin arvovaltaa korostavia ihmisiä, etenkin pappeja.

Nuo sheriffit, tuomarit, papit ja arkkipiispa Parkerin lähellä olevat protestanttiset hallitusmiehet varmasti katsoivat tekevänsä uhripalvelusta Jumalalle, surmaavansa vaarallisia vääräoppisia, jotka väärentävät sakramentit ja kutsuvat Kristuksen kirkkoa paholaisen valtakunnaksi.

Englannin uskonpuhdistuksen raju kirkkotaistelu tuo näitä kysymyksiä näkyviin ja on hyvä, että saan kritiikkiä ja muita näkökulmia tuodaan esiin. sitä olen pyytänytkin nettiruukkulaisilta.

jatketaan keskustelua.

samalla tarkoitukseni on viedä tällä palstalla Elisabetin aikaa eteenpäin kahden dramaattisen ja erittäin tärkeän tapahtumasarjan avulla, joiden päähenkilöinä on Elisabet I, Maria I Skotlantilainen ja Espanjan Filip II.

Toki Elisabetilla oli paljon muitakin haasteita, mutta näiden toisiinsa liittyvien tapahtumien vyöryessä oli vielä kysymys reformaation kohtalosta, elämästä ja kuolemasta.

Niiden jälkeen uskonpuhdistuksen Sana oli juurtunut lähtemättömästi Brittein saarille ja lähti myöhemmin sieltä leviämään kautta maailman.