Anne Boleyn vankeus ja mestaus

Anne Boleyn oli lounaalla toukokuun 2. 1536, kun hänet vangittiin ja vietiin Toweriin.

Mahdollisesti epämuodostuneena syntynyt Edward Tudor oli syntynyt ja kuollut tammikuun 29:nä päivänä samana vuonna.

Asiat etenivät nopeasti, Thomas Cromwellin suunnitelmien mukaan. Neljä Annen "rakastajaa" tuomittiin 12.5. kuolemaan ja 15.5. Anne tuomittiin "uskottomuudesta, veljensä Georgin kanssa makaamisesta eli sukurutsaudesta, noituudesta ja maanpetoksesta".

Kansa näki Henrik VIII juhlimassa samaan aikaan kun Annea vietiin uuden rakastajattarensa Jane Seymourin kanssa Thamesin rannalla. Melkoinen tyyppi, tuo meidän Henrik.

15.5. tuomio, Annen veli ja kolme muuta "rakastajaa" teloitettiin Towerissa kirveellä 17.5. 1536.

Myös Smeaton surmattiin näin armollisesti, eikä tuon ajan tavan mukaan raadeltu suolet ja vatsa ulos, revitty jäsenet irti ja lopulta lyöty pää pois (quartering).

Annea ei surmattu polttamalla, kuten noidille tehtiin. Hänen miehensä, kuningas Henrik VIII, oli käskenyt "armollisesti" kutsua Calaisista hienon miekkamiehen lyömään Annelta pään pois tavallisen kirvesmiehen sijasta.

Kerrotaan että Anne olisi ollut hyväntuulinen ja sanonut "ei hänellä ole suurta vaivaa, niskani on niin kapea. Nyt minut tullaan tuntemaan nimellä La Reine sans tête"

(jälkipolville on säilynyt myös Anne Boleyn Towerissa säveltämä haikea luutulla säestetty laulu)

Aamulla 19. toukokuuta 1536 Anne tuotiin Tower linnan kuuluisaan Green torniin, jossa yksityiset teloitukset tapahtuivat.

Hän oli pukeutunut kauniisti, hiukset oli sidottu ylös ja päässä oli hänen usein käyttämänsä ranskalainen päähine.

"Hyvät kristityt, olen tullut tänne kuolemaan, laki on määrännyt minut kuolemaan, enkä puhu sitä vastaan. En ole tullut tänne syyttämään ketään enkä puhu mitään siitä, mistä minua syytetään. Rukoilen Jumalaa varjelemaan kuningasta ja antamaan hänen kauan hallita teitä, sillä hellempää ja armollisempaa hallitsijaa ei ole: minulle hän on aina ollut hyvä valtias ja herra. Älköön kukaan sekaantuko asioihini. Ja näin sanon hyvästi maailmalle ja teille kaikille, ja pyydän että rukoilette puolestani. Herra armahda minua, Sinun käsiisi minä annan sieluni"

Ranskalaisen teloituksen tapaan Anne sitten polvistui ja piti päänsä suorassa. Pölkkyä ei käytetty.

Palvelutytöt ottivat Annen päähineen pois ja sitoivat hänen silmilleen siteen, hiukset oli jo aamulla laitettu niin, että niska oli paljaana.

Calaisin miekkamies oli jotenkin otettu tämän naisen käytöksestä, joka hiljaa ja tyynesti rukoili toistamiseen "Jeesukselle Kristukselle annan sieluni, Jeesus ota minun sieluni vastaan".

Mestaaja sanoi yllättäen niin että Anne kuuli "missä ihmeessä on minun miekkani?"

Samalla hän sivalsi yhdellä iskulla Annen pään irti. Kysymys antoi Annelle muutaman sekunnin aikaa ajatella, että hei, miekka on hukassa, missähän se on... eikä pelännyt niin paljon iskua.

Arkkipiispa Cranmer, jonka Anne oli virkaansa saattanut ja joka oli juhlallisin menoin vihkinyt hänet Henrik VIII kanssa, oli teloituksen aikana Lamberthin palatsin puutarhassa.

Hän käveli siellä Skotlannin uskonpuhdistajan Alesiuksen kanssa, kun tykinlaukaus Towerista kertoi Annen kuolemasta.

"Hänestä, joka oli Englannin kuningatar on tänä päivänä tullut kuningatar Taivaassa"

Ja hän istui alas penkille ja itki.

Annelle ei oltu tuotu ruumisarkkua.

Ruumis ja pää pantiin linnan nuolivaraston laatikkoon, ja haudattiin yksinkertaisesti hiljaisuudessa St Peter ad Vincula kirkkoon Tower linnassa.

Kuningatar Victorian aikana Anne Boleyn hauta löydettiin sieltä ja sen kohdalle laitettiin marmorinen muistolaatta.

Käy joskus katsomassa Tower Green ja Annen hautaa, kun olet Lontoossa!

Mitenkähän Jeesus Kristus katseli tätä Henrikin puuhaa pojan saamiseksi?

Hurskas ja rakastettu Katariina Aragonalainen suljettiin käytännössä loppuiäkseen kotiarestiin. Ainoa asia, mitä häneltä painostuksin ja uhkauksin ja ainoasta lapsesta erottamallakin vaadittiin oli tunnustaa Henrikin uusi laiton avioliitto.

Loistelias ja lahjakas kaunotar, Anne Boleyn, joka johti Englannin kirkon itsenäisyyteen Roomasta, teloitettiin kesken nuoren elämän epäiltynä okkultismista ja valheellisesti syytettynä aviorikoksista (joihin Henrik VIII itse syyllistyi lähes päivittäin)

Pikaisesti vilkaisemalla näyttäisi siltä, että Jumala palkitsi hänet kaikesta tästä huolimatta.

Henrik sai nimittäin pian Annen ja hänen veljensä ja noiden kolmen viattoman miehen teloittamisen jälkeen kaipaamansa pojan.