Johdanto i

Olen kirjoittanut kesän aikana nettiruukkuun Amadeen sanoin "historiallis-kristillisiä" katsauksia uskonpuhdistuksen alkuvaiheisiin ja kamppailuun puhtaasta evankeliumista.

Kerroin ensin rohkeasta Amadeesta ja Ranskan hugenoteista. Kirjoitin Martti Lutherin suuresta vaarasta Kaarle V Pyhässä roomalaisessa keisarikunnasta. Eräiden palstojen aiheena olivat Ruotsi-Suomen ja Tanska-Norjan vaiheet Kustaa Vaasan aikaan - Saksan talonpoikaiskapinaan liittyen kerroin myös Jaakko Ilkastamme. Kirjoitin 30-vuotisesta sodasta, jossa keski-Eruoopan evankeliset kirkot olivat vähällä tyystin tuhoutua. Alankomaiden erityinen merkitys uskonpuhdistuksen kannalta ja sen tämän päivän tilanne olivat eräänä aiheena.

Kirjoitan tässä hiljalleen kamppailusta brittien sielusta. Kansan, joka oli nouseva maailman valtiaaksi ja jolla on ollut ja on erittäin suuri merkitys Jeesuksen Kristuksen kirkossa.

1500- ja 1600-luvun Euroopan elämää katsellessa olen yllättyneenä pannut merkille, miten suuri merkitys naisilla on ollut historiassa ja kirkkohistoriassa. Tämä näkyy jopa kaikkein machoimpia tyyppejä ajatellessa, kuten Ranskan Ludwig XIV tai Ruotsin Kustaa Vaasa.

Englannin vaiheissa naisten keskeinen rooli korostuu entistä enemmän.

En tarkoita vain Henrik VIII avioliittohuolia, vaan erityisesti Maria Stuarttia ja Elisabet I, joiden kamppailulla on ollut suorastaan ratkaiseva vaikutus Englannin ja sitä kautta koko maailman historiaan ja kristillisen kirkon vaiheisiin modernina aikana.

Historiankirjoituksessa naisten rooli tahtoo jäädä joskus huomaamatta, mutta sitä kun vähän pitää silmällä rivien välissä, niin silmät aukenevat... miltei jokaisen suurmiehen takana on suuri nainen, äiti, aviopuoliso, rakastajatar, usein nimenomaan äiti.

ja kun katsoo rivien väliin vieläkin tarkemmin, käy ilmi, miten tärkeitä ovat olleet vaikutusvaltaiset naiset.

Kyllä heidän takanaan varmaan on suuria miehiä, puoliso tai isä tai rakastaja, useimmiten varmaan isä!

Koetan katsella asioita siis yksilöiden, ihmisten, näkökulmasta ja erityisesti tuoda esiin tätä hengellistä sotaa, jota on käyty Englannissa 1500- ja 1600-luvulla, ratkaisutaistelua, josta moderni Iso Britannia on syntynyt.

Yritän myös hieman tarkastella näiden tapahtumien merkitystä suomalaisten herätysliikkeiden taustalla ja nykypäivässä sekä etenkin Kristuksen kirkon maailmanlaajuisessa lähetystyössä ja Jumalan Sanan levittämisessä ja kääntämisessä kaikille kielille ja kansoille.

Martti Luther nimi tuo mieleen ensimmäisenä luterilaisen kirkon.

Hänen vaikutuksensa on paljon laajempi kuin nuo kirkot, jotka hänen nimeään nykyään kantavat enemmän tai vähemmän edustaen Lutherin omia käsityksiä.

Lutherin vaikutus ulottuu vanhaan mantereeseen, Eurooppaan ja sitten kaikkialle maailmaan, missä Kristuksen kirkko on läsnä.

Saksassa alkanut uskonpuhdistus johti keski-Euroopan ja Pohjoismaiden luterilaisiin kirkkoihin.

Ranskalaisilla kielialueilla reformaation kirkon syntyyn.

Uskonpuhdistus johti anglo-saksisessa maailmassa anglikaanikirkon syntyyn ja on ulottunut syvälle uudelle mantereelle ete nkin pohjois-Amerikkaan.

Italilaisella ja espanjalaisella kielialueella se muutti täysin roomalais-katolisen kirkon ja mursi paavin vallan.

Miten yksi augustinolaismunkki voi vaikuttaa näin laajasti?

Vaikuttaja ei ole yksi augustinolaismunkki, vaan Jumalan Sana, jonka uskonpuhdistus vapautti latinan kielestä kansankielelle.

Vaikuttaja ei ole Luther vaan Raamatusta löytyvä Jeesuksen evankeliumin voima.

Uskonpuhdistus merkitsi paluuta Raamatun alkuperäisen väkevän profeetallisen ja apostolisen sanan äärelle, lihaksitullutta Sanaa, Jumalan ainoata poikaa kuulemaan.

Tämä Sana on niin voimakas, että se ei luonut vain yhtä pientä kirkkoa, Augsburgin tunnustusta seuraavaa luterilaista kirkkoa, vaan mullisti Kirstuksen kirkon sisältäpäin ja sen myötä Euroopan ja maailman historian.

Virsi 170:4
Se sana seisoo vahvana,
ne ei voi sitä kestää.
Kun kanssamme on Jumala,
ken meiltä voiton estää?
Jos veis he henkemme,
osamme, onnemme,
ne heidän olkohon,
vaan meidän iät on
Jumalan valtakunta.

Johdanto ii

"Raamattu on kirkon opin ja elämän korkein auktoriteetti" kuultiin nyt paavin ja kirkolliskokousten sijasta.

Haaste on melkoinen, ja on synnyttänyt hyvin monenlaisia tunnustuksia ja syvää hajaannusta.

Jopa Suomen ev.lut. kirkko on siitä kirkkojärjestyksessä luopunut ja sanoo rajoitetummin "Raamattu on kirkon opin korkein auktoriteetti"... elämä on toinen juttu.

Tuosta listasta muuten jäi tarkoituksella pois kreikkalainen kirkko, idän ortodoksinen kirkko, slaavilaisen maailman ja Lähi-idän vanhat kirkot.

Uskonpuhdistus ja vapaa Jumalan Sana ei näytä niihin ulottaneen vaikutustaan, kyse on Lännen kirkon uudistuksesta.

Englannin esimerkki osoittaa meille taas konkreettisesti, että evankeliumissa ei ole kyse opitusta teoriasta vaan elämästä, etsikkoajoista, lihaa ja verta olevien ihmisten henkilökohtaisista ratkaisuista.

Kyynisesti voimme silloin sanoa, että mahtoiko Kustaa Vaasa olla sittenkään ensisijaisesti kiinnostunut opin puhtaudesta. Vai näkikö tämä Tanskan hirmuvaltaa vastaan kamppailut aatelismies tässä mahdollisuuden vapautua vihatun paavin vallasta?

Vähemmän kyynisesti voimme vastata, että varmaan Kustaa Vaasa näki uskonpuhdistuksessa molemmat asiat. Olaus Petri toi hänelle aivan tuoreita uutisia Wittenbergistä ja uusista hengen tuulista. Toisaalta Tukholman arkkipiispa pysyi Rooman alaisuudessa. Kuningas halusi rakentaa Ruotsin itsenäisen valtion
ja antaa sille itsenäisen kirkon, jota hän itse hallitsee paavin sijasta.

Moderni Ruotsi saa syntynsä uskonpuhdistuksen vaikutuksesta.

Englannissa vielä kyynisemmin voimme kysyä, mahtoiko Henrik VIII olla niinkään kiinnostunut puhtaasta evankeliumista ja Raamatun Sanasta, vai omista naimahuolistaan, pojan saamisesta, katolisesta avioliitosta, josta paavi ei antanut eroa.

Lihaa ja verta todella, todellista ihmisten elämää, vuosilukuja ja tapahtumia, henkilökohtaisia ratkaisuja ja motiiveja, Jumalan Sana tulee lihaksi Englannissa.

Koetetaan katsoa vähän lähemmin, miten tämä homma oikein meni ja mitä siitä seurasi, että evankeliumi saavutti Towerin Thames-joen rannoilla.

Sinä ja minä siinä missä Henrik VIII.

Jumalan Sana saarnataan, opetetaan, julistetaan ja tulee luoksemme.

Teemme henkilökohtaisia ratkaisuja, miten siihen suhtaudumme.

Joidenkin elämän se mullistaa, asettaa valtavien haasteiden eteen, vaatii luopumaan kaikesta omasta suunnitelmasta ja antautumana Jumalan johdatukseen.

Joidenkin kohdalla se jää kuulematta, ei kanna satakertaista hedelmää, hukkuu tämän todellisen ajallisen maailman huoliin ja murheisiin.

Yksilön tasolla siinä missä kansakuntienkin tasolla. Jumalan Sana "kaataa ja tukee, riisuu ja pukee, lymyy vaan ilmestyy taas".

Armosta, Jumalan suvereenien ja meiltä salattujen päätösten mukaan

Henrik VIII

Englannin irtautuminen paavin kirkosta on melkoinen kertomus, joka alkaa - mutta ei suinkaan pääty - kuningas Henrik VIII Tudorin (1491-1547) aikana.

Muistutan mieliin, että Martti Luther eli miltei samaan aikaan (1584-1546).

seuraamme näiden naisten kohtaloita. "Naisten", sillä yksikään heistä ei lopulta ollut virallisesti hänen vaimonsa.

Englantilaiset koululaiset oppivat heidän kohtalonsa runomuodossa:

"divorced, beheaded, died,
divorced, beheaded, survived"

"eronnut, mestattu, kuollut,
eronnut, mestattu, selvisi hengissä"

Näiden dramaattisten naissuhteiden seurauksena Henrik VIII loi Englannin itsenäisen, paavista riippumattoman kirkon.

Henrikin vanhemmat olivat Tudorien dynastian perustaja, kuningas Henrik VII (1457-1509), ja kuningatar Elisabet York (1466-1503).

Perheen seitsemän lasta olivat
Arthur 1486-1502
Margaret 1489-1541
Henrik 1491-1547
Elisabet 1492-95
Maria 1496-1533
Edmund 1499-1500
Katariina 2.2.1503

Isän suureksi suruksi kruunuprinssi Arthur kuoli sairauteen 1502 ja pian sen jälkeen äiti Elisabet Katariinan synnytykseen.

Kerrotaan että Henrik VII sydän murtui näihin kuolemantapauksiin eikä hän koskaan niistä toipunut.

Henrik VIII perhetaustaa

Perhetaustan tunteminen on tärkeä Henkikin elämän ymmärtämiseksi.

Arthur oli Walesin prinssi, josta piti tulla kuningas isänsä seuraajana. Henrik sen sijaan valmistautui hengelliseen uraan, opiskeli teologiaa, filosofiaa, kieliä (latinaa, ranskaa ja espanjaa) kirjallisuutta ja musiikkia aikansa parhaiden opettajien johdolla.

Vuonna 1521 Henrik VIII julkaisi teologisen kirjan Martti Lutheria vastaan, joka oli neljä vuotta aikaisemmin lyönyt teesit anekauppaa Wittenbergin linnankirkon oveen. Kirja "Seitsemästä sakramentista" puolustaa perinteistä oppia Lutheria vastaan, joka puhui vain kahdesta, aineesta ja siihen yhdistyvästä sanasta, kasteesta ja ehtoollisesta.

Monta vuotta ennen tuon kirjan kirjoittamista kaikki oli muuttunut Henrikin elämässä  vanhimman veljen, isälle niin rakkaan Arthurin kuollessa tautiin 1502.

Vain 11-vuotias poika, joka oli aikonut isona papiksi ja sitten vaikkapa arkkipiispaksi, oli nyt Englannin kruunuprinssi.

No mikäs siinä. Mutta kun tähän arvoasemaan kuului myös aviopuoliso!

Isä, Henrik VII, oli ymmärtänyt Espanjan nousevan mehdin ja sopinut, että Espanjan katolinen ruhtinaspari, Ferdinand ja Isabella, antavat Arthurin vaimoksi - ja tulevaksi Englannin kuningattareksi - nuorimman tyttärensä Katariina Aragonialaisen (1485-1536).

Avioliitto Arthurin ja Katariinan välillä oli solmittu pitkien neuvottelujen jälkeen 14.11.1501. Ludlowin linnassa Walesin rajoilla molemmata sairastuivat vakavasti johonkin kulkutautiin.

Katariina toipui käytyään kuoleman kielillä, mutta hänen nuori sulhasensa Arthur menehtyi tautiin, joka saattoi olla salaperäinen ja nopeasti tappava "hikoamistauti".

Isä Hernik VII:llä oli nyt kädet täynnä työtä järjestää tämä Englannin ja Espanjan suhteiden kannalta tärkeä avioliittoasia kuntoon.

Katolinen avioliitto, siitä ei noin vain erota, eivät edes kuninkaalliset.

Katariina todisti, että avioliitto ei ollut koskaan alkanut todella, he olivat vain kevyesti suudelleet toisiaan, mutta hän ei ollut nainut Arthurin kanssa. Nuoren lesken todistuksen perusteella paavin erityistä lupaa ei edes olisi tarvittu.

Avioliiton arvostuksen kannalta katsottiin kuitenkin aiheelliseksi saada paavilta lupa, joka Espanjan Isabellan avulla saatiinkin, oikein kirjallinen paavin bulla.

Pikkupoika Henrik VIII saattoi nyt odottaa avioliittoaan, tietäen kuka olisi morsian.

Mutta sitten isä muuttikin mielensä, poliittinen tilanne muuttui ja Henrik VII ei halunnutkaan solmia tällaista liittoa maiden välille.

Henrikin tulevaa käyttäytymistä ajatellen tämä on voinut olla aika iso juttu.

Asiaa pyöriteltiin suuntaan ja toiseen, kunnes väsynyt, Arthurin ja Elisabetin kuolemasta murtunut Henrik VII kuoli 21.4. 1509

Miltei saman tien, ilman sen kummempia suruaikoja, kruununprinssi Henrik sai nyt Katariina Aragonalaisen puolisokseen.

Kesäkuu 1509 oli sitten yhtä juhlaa Lontoossa: Henrikin ja Katariinan häät olivat 11.6. ja vain pari viikkoa myöhemmin 24.6. heidät kruunattiin Englannin kuninkaaksi ja kuningattareksi Westminster Abbeyssa.

nuoresta Henrik VIII on erittäin hieno maalaus verkossa, jossa hänen voimakas luonteensa ja renesanssiajan ihmisen jotenkin terävä katse näkyvät erinomaisesti (wikimedia)

No mitäs tässä nyt yhden ihmisen avioliittoa näin jauhetaan, onhan näitä kuninkaallisia häitä ollut...

Koska koko Englannin historia muuttui tämän nuoren parin solmiman avioliiton takia ja uskallan sanoa että koko maailmanhistoriakin.

Hienolta nimeltään Katariina on Catalina de Trastámara, Infanta de Aragón y Castilla.

Hän syntyi 16.12. 1485 Laredon palatsissa noin 30 km Madridista

(kyllä, länkkäreistä kuuluisa Texasin Laredo tosiaan saa tästä Espanjan paikkakunnasta nimensä, alunperin Villa de San Agustin de Laredo)

Katariina jäi leskeksi lyhyen avioliittonsa jälkeen Englannin Arthurin kanssa 1502, ja sai 1509 puolisokseen tämän nuoremman veljen, Henrikin. 

myös Katariinasta on verkossa nähtävillä erittäin hieno maalaus, taiteilija on kuvannut hänen vakavat kasvonsa ja punaruskeat hiuksensa lähes valokuvan tarkkuudella vuonna 1502 pian sen jälkeen kun hän jäi leskeksi (wikimedia).
 

Päähineen reuna muodostaa kuin pyhimyskehän kasvojen ympärille.

Sukulaissuhteista saattaa joskus olla hyötyä.

Katariina Aragonilaisella oli eräs serkku, jolla oli oma merkityksensä asioiden kululle.

Tämän serkun nimi sattui olemaan Kaarle V. Hän tosiaan oli tuo 1500-luvun Euroopan mahtavimpiin hallitsijoihin lukeutuva Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari, jolle Augsburgin tunnustus on osoitettu.

Englantilaiset rakastivat kuningatartaan, Katariina Aragonilaista, varmaan aika lailla kuten he rakastivat prinsessa Dianaa.

Katariina oli kaiken kansan suosikki, joka hienolla ja sydämellisellä käytöksellään ja hyvillä teoillaan voitti heidän sydämensä.

Myös Henrik rakasti Katariinaa ja avioliitto kesti onnellisena kahdeksantoista vuotta.

Mutta Jumala oli päättänyt tehdä jotain Englannissa, ja Katariina Aragonilainen oli siinä nyt välikappaleena äitinä, jonka tehtävänä oli synnyttää Tudoreille lisää poikia.

Tätä ei Katariinalle sallittu

1510 tyttö syntyi keskosena ja kuoli

1511 Henrik. eli 52 päivää

     tyttö keskonen, kuoli

     poika, eli jonkin päivän

1516 Maria  (kuningatar Maria I)

1518 tyttö keskonen, kuoli

Katariina alkoi lähestyä jo vaihdevuosiaan, ja kuningas Henrik VIII ei ollut saanut yhtään poikalasta, joka jatkaisi vasta äsken valtaan noussutta Tudorien hallitsijasukua.

Jumala ei antanut Katariinalle poikaa.

Englannin kuningas ajautui syvään kriisiin ja kansa hänen kanssaan.

-------------------------------------

kirottu avioliitto?

Henrik VIII luki Raamattua, jossa sanotaan, että veljensä vaimon ottava ei saa lapsia.

3 Ms 20:21. Jos joku veljensä emännän ottaa, se on häpiällinen työ: heidän pitää lapsetonna oleman, että hän on veljensä hävyn paljastanut. (KR 1776)

Entä jos Katariina olikin valehdellut, ja oli rakastellut ihan oikeasti nuoren aviopuolisonsa, Arthurin kanssa?

Ehkä Jumala oli sallinut että kaikki nuo lapset kuolivat, Maria tyttöä lukuunottamatta, koska hän eli synnissä?

Katariinan synnyttämisen ajat alkoivat olla ohi.

Vuonna 1527 Henrik VIII pyysi, että paavi Klemens VII (1478-1534) purkaisi heidän avioliittonsa.

Kirkkopolitiikka on politiikkaa!

No, kurian diplomaatit ja teologit voisivat ehkä löytää jonkin näppärän pakotien, jolla tämä teologinen ongelma voitaisiin hoitaa.

Sellaisesta oli jo paljon kokemusta.

Toinen ongelma oli sen sijaan paljon vaikeampi ratkaista millään vippaskonsteilla.

Mainitsin edellä, että sukulaisista voi joskus olla hyötyäkin.

Evankeliumin asia alkoi liikkua Englannissa toisella tavalla kuin manner-Euroopassa. Näen itse tässä hyvin merkillisen Jumalan johdatuksen ja suunnitelman, joka ei olisi tullut yhdenkään ihmisen mieleen.

Kahdeksantoista onnellisen avioliittovuoden jälkeen Jumalan Sana alkoi puhutella voimakkaasti kuningas Henrik VIII.

Henrik VIII luki Raamatusta, että veljensä vaimon ottava ei saa lapsia.

Oliko hänen avioliittonsa ehkä kirottu?

3 Ms 20:21. Jos joku veljensä emännän ottaa, se on häpiällinen työ: heidän pitää lapsetonna oleman, että hän on veljensä hävyn paljastanut. (KR 1776)

Henrik alkoi ajatella, "Entä jos Katariina olikin valehdellut, ja nuoruuden avioliitto Arthurin kanssa olikin ollut täysin voimassa ja nämä olivat maanneet yhdessä?"

Ehkä Jumala oli sallinut että kaikki hänen Katariinan kanssa saamansa lapset kuolivat Maria tyttöä lukuunottamatta nuorina, koska heidän avioliittonsa oli Jumalan tahdon vastainen?

Katariinan synnyttämisen ajat alkoivat olla ohi. Henrikille oli nyt äärimmäisen tärkeä saada poikalapsi, sillä hänen mieleensäkään ei tullut, että nainen voisi olla Englannin valtaistuimella.

(eikö siksi olekin suorastaan ironista, että eräästä Henrik VIII tyttärestä oli silti tuleva Englannin historian voimakastahtoisin ja väkevin hallitsijatar, jonka nimi yhä muistetaan kautta maailman!)

Tilanne hovissa kärjistyi kriittiseksi, toivo että Katariina Aragonialainen synnyttäisi terveen pojan oli mennyttä.

Avioero ei tullut kysymykseen tuon ajan kirkossa edes paavin luvalla. Olihan kyseessä Tudor-suvun laillisen jälkeläisen ja vallanperijän saaminen valtaistuimelle isänsä jälkeen.

Tudorit olivat nousseet verisen Ruusujen sodan (1455-1485) jälkeen valtaan Henrik VII johdolla. Nuori dynastia ei ollut vielä vakiintunut kansan sydämiin. Avioero aiheuttaisi skandaalin ja heittäisi varjon kruununperillisen ylle Englannin aateliston keskuudessa.

Koska avioero ei ollut mahdollinen,
Henrik VIII pyysi Klemens VII (1478-1534) purkamaan hänen avioliittonsa Katariinan kanssa.

Ikäänkuin sitä ei koskaan olisi ollutkaan ja hän voisi laillisesti ottaa uuden vaimon.

Henrik muisti, kuinka paavi Julianus II oli monia vuosia aikaisemmin oikein bullalla purkanut Katariinan avioliiton pian häiden jälkeen sairastuneen ja kuolleen Arthurin kanssa.

Paavi Klemens VII ei sanonut suoraan "ei" vaan koetti kierrellä ja kaarrella asiaa vuosikaudet.

Roomalla oli kaksi vaikeutta Englannin kuninkaan suhteen, periaatteellinen teologinen ongelma ja käytännöllinen ongelma.

Teologinen ongelma oli, että jos paavi purkaisi avioliiton Katariinan kanssa, sen täytyisi perustua Arthurin kanssa solmitun avioliiton vahvistamiseen.

Kirkon täytyisi myöntää, että Katariina oli valehdellut ja hänen avioliittonsa Arthurin kanssa oli ollut normaali ja he olivat rakastelleet yhdessä.

Tämä taas merkitsisi, että paavin täytyisi myöntää edeltäjänsä erehtyneen pahan kerran näin tärkeässä Euroopan kuninkaallisia koskevassa asiassa.

 

Katariina Aragonialaisen serkku oli mahtava keisari Kaarle V.

Kun Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsija sanoo, että meidän Katariinan avioliittoa ei noin vain pureta, sitä ei noin vain pureta.

Paavi Klemens VII oli Italiassa suurissa vaikeuksissa sekä Ranskan että italialaisten ruhtinaiden kanssa ja tarvitsi kipeästi keisari Kaarel V sotilas-poliittista tukea.

Tästäkin riippuvuudesta johtuva hankaluus olisi ehkä saatu jotenkin renesanssi-ajan machiavellin diplomatialla ratkaistua.

Mutta kun tuo Kaarle V Espanjalainen oli aivan paavin porteilla - hän oli valloittanut Rooman! Mene siinä sitten purkamaan serkkutytön 18 vuotta kestänyt avioliitto, josta oli syntynyt monta lastakin.

Englannin kuninkaalle ei noin vain sanottu "ei", mutta paavi vitkutteli asiaa seitsemän vuotta.

Nämä seitsemän kitkuttelun vuotta ovat ratkaisevat Englannin historialle ja sen nykyiselle valtiomuodolle ja kirkolle.

Paavi oli tässä Jumalan työkaluna, Brittein saarten miljoonien asukkaiden tulevaisuutta rakentaessaan Herra pisti paavi Klemens VII tosi hankalaan välikäteen.

Katariinan hyylkääminen

 Heinäkuussa 1531 Henrik VIII hylkäsi Katariinansa, koska tämä ei ollut synnyttänyt Tudorien hallitsijasukua jatkavaa poikalasta.

Onneton ja valtaistuimelta syrjäytetty Katariina kirjoitti marraskuussa 1531 serkulleen, keisari Kaarle V:lle, kirjeessä näin:

"Ahdistukseni kuninkaan pahojen suunnitelmien takia, päivittäisten juonittelujen, kuninkaan yhdessä eräiden hovin henkilöiden kanssa aiheuttamien yllätysten ja minun kohteluni takia - Jumala tietää - että se riittäisi lyhentämään kymmenen ihmisen elämän, saatika sitten minun"

Katariinan elämää kohdannut hirveä isku johti hänet pian kuolemaan. Elämänhalu oli mennyt.

Kuningas sulki vaimonsa vanhaan ja huonokuntoiseen Kimboltonin linnaan, jossa tämä sulkeutui huoneeseensa, josta poistui vain osallistuakseen messuun.

Katariina kutsui itseään Henrikin ainoaksi lailliseksi vaimoksi ja Englannin kuningattareksi, ja näin häntä puhuttelivat hänen uskolliset palvelijansa.

Aviomies vaati, että hänen on julkisesti hyväksyttävä hänen uusi vaimonsa, mutta tähän Katariina ei suostunut.

Tämän seurauksena Katariina eristettiin ulkomaailmasta, hän ei saanut lainkaan vieraita eikä saanut tavata edes ainoata elossa säilynyttä lastaan, Mariaa.

Palvelijat kuljettivat salaa kirjeitä äidin ja tyttären välillä.

Yksinäinen ja hylätty, kansan niin suuresti rakastama Katariina Aragonialainen vaistosi kuoleman lähestyvän. Kuningas oli valmis siirtämään hänet ylellisempään linnaan, jos vain hän ja Maria hyväksyisivät uuden aviovaimon, mutta sekä äiti että tytär kieltäytyivät.

Katariina kirjoitti Kaarle V kirjeen, jossa pyysi tätä mahtavaa sukulaistaan pitämään huolta heidän Maria tyttärestään, laillisesta Englannin kruunun perillisestä.

(tästä tyttärestä oli tuleva Englannin kansalle melkoinen jupakka, josta kerron myöhemmin)

Ennen kuolemaansa Katariina kirjoitti koskettavan kirjeen Henrik VIII:lle. Koska nämä tapahtumat ovat niin tärkeitä evankeliumin kannalta, käännän kirjeestä osan nettiruukkuun.

Rakkain Herrani, Kuninkaani ja Aviomieheni,

kuoleman minua nyt lähestyessä hellä rakkauteni sinua kohtaan pakottaa minut muutamin sanoin kehottamaan sinua muistamaan sielusi terveys ja turvallisuus, josta sinun tulisi huolehtia enemmän kuin maallisista asioista, oman ruumiisi hemmottelusta ja hoitamisesta, jonka tähden olet syössyt minut suuriin suruihin ja itsesi vaikeuksiin.

Minä annan itse sinulle kaiken anteeksi ja hartaasti toivon, että myös Jumala antaisi sinulle anteeksi.

Sen lisäksi pyydän, kuten olen jo aiemmin tehnyt, että olisit hyvä isä omalle tyttärellesi Marialle.

Pyydän, että pitäisit myös huolen palvelusneidoistani ja järjestäisit heille avioliitot. Tämä ei ole paljon pyydetty, heitähän on vain kolme. Muille palvelijoilleni annan vielä vuoden palkan, etteivät he jäisi vaille elatusta.

Lopuksi minä vannon, että silmäni halajavat ainoastaan ja vain sinua.

Katariina, kuningatar

Eikö olekin vaikuttava tämä Katariina Aragonialaisen hahmo.

Hänen voimakas luonteensa ja uskonsa Jumalaan olivat ratkaisevat Englannin sisäisen tilanteen kehittymiseksi.

Miten koskettava ja jalo kirje tältä hienolta naiselta.

Katariina Aragonialainen kuoli tammikuun 7, 1536. Hän oli ainoa Henrik VIII vaimoista, joka eli korkeaan 50 vuoden ikään.

Ruumiin käsitellyt lääkäri sanoi, että sydän oli väriltään aivan musta. Tästä on peräisin huhu, joka alkoi nopeasti levitä kansan keskuudessa ja jonka mukaan uusi vaimo olisi myrkyttänyt Katariinan.

Poliittisista syistä Henrik VIII antoi järjestää hautajaiset Walesin prinsessan etiketin tasolla, eikä Katariinalle suotu kuningattaren hautajaisia.

Henrik ei itse osallistunut hautajaisiin eikä edes antanut Katariinan tyttären, Marian, niihin osallistua.

Katariina Aragonialainen on haudattu Peterboroughin katedraaliin. Englannin kansa muistaa hänet yhä: kirkossa olevalla hautakivellä on usein tuoreita kukkia ja uhmakkaat sanat

"Katariina, Kuningatar" 

tuosta goottilaisesta katedraalista on hieno kuva wikipediassa, josta olen muutenkin ottanut paljon tietoja Katariina Aragonialaisesta (wikipedia)

Historiantutkijoiden ylistämä ja kansan rakastama Katariina on kuin luja rautanaula, jonka ympärille ihmisten juonittelut kietoutuivat.

Turhaan häntä yritettiin saada luopumaan kannastaan, Kaarle V pelkäävä paavi ei siihen suostunut ja edes omaan tyttäreen kohdistunut kuolettava uhka ei saanut tätä naista taipumaan.

Henrik VIII oli pakko tehdä jotain muuta ratkaistakseen ongelmansa.

Vääryyksien kohteeksi joutuneen naisen, Katariina Aragonialaisen murtaminen ei Englannin kuninkaalta onnistunut.

Jos olisi onnistunut, Englanti ja sen mukana koko maailma olisi tänään aivan toisen näköinen.

Koska Henrik VIII ei saanut seitsemän vuoden odottelunkaan jälkeen paavilta lupaa "purkaa" avioliittonsa Katariinan kanssa, hän ei voinut saada laillista poikapuolista kruununperillistä.

Tässä on villakoiran ydin ja näin maallisin vaikuttein uskonpuhdistus saapui Englantiin.

Vielä 1521 Henrik oli kirjoittanut Lutheria vastaan oikein kirjan "Seitsemän sakramenttia".

Ei ollut kysymys opista vaan hänen henkilökohtaisesta ongelmastaan ja samalla koko Tudor suvun tulevaisuudesta.

Kohtalokkaat naamiaiset

Ehkä tältä taustalta voimme ymmärtää mutkikkaan tilanteen kehittymistä 1530-luvun alussa.

Katariinalla ei ollut kuin prinsessa Maria, ja Henrik halusi välttämättä poikalapsen.

Lahjakas, älykäs, voimakastahtoinen nainen astui näyttämölle Englanin hoviin naamiastansseissa 1522.

Viehkeästi käyttäytyvä tumma kaunotar, Anna Boleyn (1501-1536), tanssi niin taitavasti, että hänestä tuli kuuluisuus siitä illasta.

Annan isä, Sir Thomas Boleyn (1477-1538) oli korkea-arvoinen aatelismies, kuningas Henrik VII suosima diplomaatti ja keskeisissä tehtävissä myös Henrik VIII hallituksessa.

Tytär oli saanut hienon kasvatuksen ja palvellut nuorena tyttönä kielitaitoisena tulkkina Alankomaiden hallitsijatarta Margaretia.

Annan vanhempi sisar, Maria, oli jonkin aikaa ollut kuningas Henrik VIII rakastajatar, joten naamiashuveihin saapunut ja nuorten miesten piirittämän neidon perhe oli Lontoossa kyllä tunnettu.

Juorutaan nyt vähän...

Henrik iski silmänsä maaliskuisissa naamiaisissa tanssivaan tyttöön, mutta tämä oli menossa kihloihin kunniallisesti Northumberlandin jaarlin, Henrik Peircen kanssa.

Yllättäen kihlausta ei tullutkaan, kun sulhasen isä yllättäen kieltäytyi 1523 hyväksymästä Annaa.

Omituista, olihan tyttö hyvästä perheestä ja hurmannut kuningas Henrikin hovin käytöksellään ja olemuksellaan.

Pahat kielet kertovat, että kuningas oli pyytänyt pääministeriä, kardinaali Thomas Wolseytä (1471-1530), vaikuttamaan asiaan.

Hän tahtoi Annan itselleen.

Romanttinen suhde Mariaan oli jo ohi, kun kuningas ihastui Annaan.

Hän alkoi monin eri tavoin vietellä Annaa ja halusi, että tämä tulisi hänen rakastajattarekseen.

Mutta nyt Anna teki viisaan ratkaisun, vaikka kyse oli itse Englannin kuninkaasta. Tuohtuneena hän sanoi mieluummin vaikka kuolevansa kuin menettävänsä kunniansa.

Nuori Anna Boleyn torjui jyrkästi Henrikin lähentelyt ja lähti hovista Kentin alueelle.

Ratkaisu oli ehkä naisen vaiston sanelema, sillä Anna oli asettanut määränpäänsä paljon korkeammalle kuin yhdeksi rakastajattareksi.

Sen sijaan että olisi vihastunut, Katariina Aragonialaisen kanssa naimisissa ollut Henrik kiintyi kauniiseen Annaan entistä enemmän.

Keisari Kaarle V esti paavia antamasta Englannin kuninkaalle lupaa Katariinasta eroamiseen.

Kardinaali Wosley asettui voimakkaasti tukemaan Katariinaa ja paavin asemaa, uskonpuhdistuksen tuulien puhaltaessa.

Syvästi uskonnollinen mutta myös varsin kunnianhimoinen Anna Boleyn näki nyt mahdollisen ratkaisun.

Tuodaan uskonpuhdistus Englantiin, otetaan Ruotsin Kustaa Vaasan ja Pyhän roomalaisen keisarikunnan ruhtinaiden tapaan Englannin kristillinen kirkko kuninkaan valtaan.

Kuningas voi sitten parlamentin kanssa vapauttaa Henrikin Katariinasta ja nostaa Anna Boleyn kuningattareksi.

Annaa vastassa oli kardinaali Thomas Wosley, joka puolusti ahdingolle joutunutta Katariinaa. 1527 Henrik oli jo pyytänyt paavin lupaa jättää vaimonsa.

Boleyn suku onnistui nyt vakuuttamaan kuninkaan kardinaalin vehkeilyistä, ja tämä Katariinan elämän tuki ja sielunhoitaja erotettiin virastaan 1529.

Yritys saada Anna syrjäytettyä paljastui, ja uskollista kardinaalia syytettiin nyt suorastaan valtiopetoksesta. Ennen pidätystä pitkään sairastanut kardinaali Wosley kuoli 29.11.1530 ja Katariina Aragonalainen menetti parhaan tukensa.

Anna Boleyn - vahva nainen

Anna Boleyn oli nyt erittäin tärkeä vaikuttaja kuninkaan rinnalla.

Suunnitelma Englannin kirkon ottamisesta paavin vallasta toteutettiin hänen johdollaan askeleittain.

Ensin asetettiin Annan toimesta Englannin arkkipiispaksi etevä teologi, Thomas Cranmer (1489-1566).

Cranmer on anglikaanisen teologian perustava hahmo, joka kirjoitti "Common Prayerbook" ja hahmotteli kuninkaan vallassa olevan kirkon teologisia perusteita.

Palaamme niihin myöhemmin, tässä vaiheessa on tärkeää tämän merkkimiehen kohdalla, että hän kehitteli arkkipiispana teologiset perusteet, joilla Henrik VIII saattoi ottaa Anna Boleyn kuningattareksi paavista huolimatta.

Heitän tässä ihan vain sivukommenttina ajatuksen, miten "joustavaa" virallinen teologia voi tosiaan olla.

Ymmärtääkseni oman aikamme Suomen kirkossa naispappeuden hyväksymisen kannalta hyvin tärkeä oli professori Tuomo Mannermaan sille kirjoittamat teologiset perustelut.

Tämä syvällinen Luther tutkija varmasti tietää, miten tärkeä Raamatun sana oli uskonpuhdistukselle. Yhdessä Eeva Martikaisen ja muiden lahjakkaiden naisteologien kanssa Helsingissä tuotettiin kuitenkin ajattelua, joka oli riittävän perusteltua ja mahdollisti naispappeuden.

Jopa siinä määrin, että UT:n kirjoitusten takia naispappeutta vastustavien ylle heitettiin hereetikon leima!

(muistan elävästi kuinka Simo Kiviranta otti siitä lukua)

Eiköhän vähän jokaiseen asiaan voida siis löytää teologiset perustelut, kuten Katariina Aragonialaisesta eroamiseen aikoinaan.

Uuden arkkipiispan myötä Anna Boyleyn toiveet pääsystä kuningattareksi alkoivat näyttää jo paljon paremmilta.

Toinen suuri palvelus, jonka tämä etevä nainen teki kuningas Henrikille, oli lahjakkaan valtiomiehen, Thomas Cromwellin (1485-1540), asettaminen Englannin pääministeriksi 1532.

Näiden kahden tuella uskallettiin nyt ottaa ratkaisevat askeleet Katariinan syrjäyttämiseksi keisari Kaarle V välittämättä.

Nämä askeleet loivat Englannin uskonpuhdistuksen kirkon ja murskasivat katolisen kirkon taloudellisen ja hallinnollisen aseman Brittein saarilla.

Kun ajattelemme näitä alkuvaiheita, on todella tärkeä huomata Anna Boyleyn merkitys. Hänestä kun helposti muodostuu huikentelevan tuhkimon, köyhistä oloista muka tulleen ja romanttisen rakkauden kiemuroihin sotkeutunut epähistoriallinen mielikuva.

Määrätietoinen nainen korkeasta aatelissuvusta, jonka vaikutuksesta Englannin historia muuttui.

Parlamentti ei vielä 1529 suostunut kuninkaan vaatimukseen Anna Boyleyn hyväksymisestä ja Katariinan hylkäämisestä.

Lutherin opetuksia omaksunut ja paavia jyrkästi arvostellut pääministeri Thomas Cromwell näki jo 1529 selvästi, kuinka parlamentin kautta olisi mahdollista sekä heikentää paavin otetta että vahvistaa evankeliumin asiaa valtakunnassa.

Raha oli myös tärkeä tekijä politiikan kuvioissa, ja kuningas alkoi painostaa kirkkoa ja sen vastahakoisia edustajia vaatien heiltä suunattomia summia.

Hän teki tämän huomaamalla vanhan lain vuodelta 1392, joka kielsi vieraiden valtioiden hallitsijoiden käskyjen noudattamisen. Monta johtavaa kirkonmiestä joutui syytteeseen maanpetoksesta, koska tottelivat paavia enemmän kuin kuningasta ja lunnaiksi heidän hengestään vaadittiin huikeat 100.000 tuon ajan puntaa.

Rattaat olivat lähteneet liikkeelle Katariinan huoneessa nyt asuvan Annan vaikutuksesta, 

eikä niitä voinut enää kukaan pysäyttää.

Nopeasti toisiaan seuraavat toimenpiteet johtivat 1534 "Korkeimman hallinnon asetukseen", Act of Supremacy, jossa kuningas Henrik VIII asetettiin virallisesti Englannin kirkon absoluuttiseen johtoon paavin sijasta.

Pian tämän 1534 ratkaisun jälkeen jokainen, joka uskalsi nousta kuninkaan "paaviutta" vastaan joutui syytteeseen maanpetoksesta.

Tämä ei ollut aivan pieni juttu, Henrik VIII hallitusaikana on ilmeisesti teloitettu ainakin 72.000 ihmistä, monet heistä juuri katolisen uskonsa tähden.

Henrik VIII ei jaksanut enää odottaa, vaan vei rakastettunsa, Anna Boleyn, häämatkalle Ranskaan. Ennen häitä tosin.

Anna oli Ranskassa jo aikaisemmilta vuosilta hyvin tunnettu ja pidetty henkilö. Kuningas Frank I oli myötämielinen Annan ja Henrikin avioliitolle.

Annan virkaan hommaama arkkipiispa Thomas Cranmer vihki kuninkaallisen parin juhlallisesti Westminster Abbeyssa tammikuussa 1533, vuotta ennen lopullista eroa katolisesta kirkosta.

Anna Boylen oli saavuttanut tavoitteensa, kirkon irrottautuminen Roomasta kuninkaan valtaan ja evankelisten tuulien vaikuttaman arkkipiispan sekä pääministerin avulla hänestä oli tullut Henrik VIII puoliso.

Kuningas sai unelmiensa naisen ja "puolet valtakuntaa" - hän nimittäin nopeassa tahdissa takavarikoi suuren osan Englannin kirkon omaisuudesta.

Mutta Jumala ei antanut Henrikille poikaa.

Kolme kuukautta häiden jälkeen 7.9. 1533 Anna synnytti Henrikille tyttären, prinsessa Elisabetin.

mitä lie kuningas ajatellut, kun synnytyshuoneessa alkoi lopultakin kuulua pienen lapsen huutoa, ja nöyrin lakeija rientää kertomaan oven takana odottavalle isälle

"tyttö tuli"

No nyt oli naisten välinen kamppailu perustasolla

Katariina Aragonialaisen Maria oli laillinen prinsessa

Greenwich palatsissa syntynyt Elisabet oli myös laillinen, mutta järjestyksessä toinen.

Henrik VIII tarttui nopeasti toimiin, siirsi Marian kauas pois muutamien palvelijoiden kanssa ja ympäröi Elisabet vauvan loistolla, alkaen mahtavasta kastetilaisuudesta.

Anna Boylen kävi silloin tällöin Mariaa tapaamassa, ne olivat vähän happoisia hetkiä...

Maria kutsui äitipuoltaan "isän rakastajattareksi". Anna nimitteli puolestaan Mariaa "kirotuksi äpärätytöksi".

Että niin sitä kuninkaallisetkin...

Tuhannen päivän kuningatar

Kertaan vielä nämä nopeasti etenevät ajankohdat, joista Englannin itsenäisen kirkon historia alkaa

25.1. 1533 Henrik VIII ja Anna Boylen solmivat virallisen avioliiton

23.5. 1533 arkkipiispa Thomas Cranmer julistaa Henrikin ja Katariinan aviolitiion tyhjäksi, kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan

29.5. 1533 Cranmer julistaa Henrikin ja Annan avioliiton oikeaksi ja lailliseksi

1.6. 1533 kuningatar Annan kruunajaiset, Katariina Aragonialaisen arvonimet otetaan häneltä pois

Thomas Cranmer julistaa Annan kruunajaisten aikaan, että Englannin kirkko on nyt kuninkaan alaisuudessa. 1534 asetuksen mukaan kuninkaan ottaman vallan kiistäminen merkitsi maanpetosta.

Paavi kirosi kuningas Henrik VIII ilmeisesti jo 1533, mutta asian käsittely kesti ehkä 1538 asti, jolloin se tuli voimaan.

Englannin anglikaaninen kirkko oli saanut syntynsä.

Voimme perustellusti väittää, että Anna Boleyn, kuningas Henrik VIII toinen vaimo, vaikutti Englannin itsenäisen ja evankeliumin vaikuttaman kirkon syntymiseen.

Anna pysyi väkivaltaiseen kuolemaansa asti katolisena - hänelle erityisesti Neitsyt Maria oli rakas.

Mutta Anna oli omaksunut monia uskonpuhdistuksen ajatuksia, ja nosti keskeisiin asemiin ihmisiä, jotka pystyivät viemään uskonpuhdistuksen asiaa eteenpäin.

Martti Luther piti Anna Boleynia suuressa arvossa, samoin monet muut manner-Euroopan protestanttiset johtajat.

Anna Boleyn teloittamista pidettiin uskonpuhdistuksen piirissä marttyyrikuolemana.

Eikö tässä ole hieman omituinen kuvio: evankeliumille tehtiin tilaa Englannissa sillä, että kuningatar Katariina ei saanut poikalasta. Kaunis Anna Boylen tuli näin kuningattareksi, ja paljolti juuri hänen vaikutuksestaan Englannin kirkko irtaantui paavin vallasta hänen 1533 kruunajaistensa aikaan.

Mutta Jumala ei antanut myöskään Anna Boylen kautta Henrikille poikaa.

Hänelle ja Henrikille syntyi tyttölapsi, Elisabet, mutta muut olivat joko niin pieniä keskosia, että sukupuoltakaan ei tiedetty, tai kuolivat varhain, kuten Edward.

Näiden kahden terveen ja vahvan naisen, Espanjan Katariinan ja Anna Boyleyn, monet keskoset ja synnytyksessä kuolleet lapset ovat saaneet historiantutkijat arvelemaan, että ehkä kuningas Henrik VIII sairasti syfilistä.

  
Mutta voimme heittää paljon rajumman argumentin, kyse ei ollut syfiliksestä, vaan siitä, että Jumala ei antanut Anna Boylelle poikaa.

Jumala oli nähnyt, että Elisabetista tulee hänen palvelijansa Englannin valtaistuimella, nainen, joka tulee pelastamaan evankeliumin asian Brittein saarilla ja myös oman kansansa. Tarina on melkoinen.

Henrik VIII sai kyllä kaipaamansa pojan myöhemmin, kuten tulemme näkemään, mutta kovin heikko Edward VI kuoli vain 16 vuotiaana ja niin tuo nainen, mestatun Anna Boylen tytär Elisabet, nousi valtaan isänsä kuoleman jälkeen ja nousi erääksi Euroopan historian voimakkaimmaksi hallitsijaksi.

Jumala on kaukaa viisas.
 

Mutta kuinka siis Annalle kävi.

Hän oli saanut elää ihanan prinsessan nuoruuden, hovin nuorten miesten ihailemana karsimaattisena kaunottarena, hovin nuorten naisten kateuden kohteena.

Hän oli torjunut kuninkaan lähentelyt ja pääsi tämän sydämen valtijaksi. Uudet tuulet puhalsivat Euroopasta ja Annan avulla tarttui Englannin kirkkoon.

Avioliiton estänyt kirkko irtautui paavista ja uusi Annalta virkansa saanut arkkipiispa siunasi avioliiton.

Anna Boylen hovi oli loistelias ja hän oli erittäin vaikutusvaltainen myös miehensä elämässä.

Katariina Aragonialaisen paljon vaatimattomamman ajan jälkeen hänellä oli 250 palvelijaa. Kuusikymmentä nuorta naista palveli häntä yötä päivää, ja heidän vanhempansa toivoivat Annan järjestävän näille tyttärilleen hyviä avioliittoja.

Hänellä oli omia pappeja sielunhoitajana ja opettajana, joiden joukossa tärkeä on anglikaanisen teologian isiin lukeutuva Matthew Parker (1504-1575)

Voimme kuvitella, miten loisteliaita olivat Annan hovin juhlat, hän itse hankki jalokiviä, strutsinsulka huiskia, upeita pukuja, jotka määräsivät tuon ajan muotia.

Anna antoi sisustaa uudelleen monta palatsia, joiden huonekalut, verhot ja valaisimet menivät uusiksi.

Ja kuitenkin hänen loistonsa kesti vain hetken.

Anna Boylen, tuhannen päivän kuningatar.

Anna noita?

Mikä meni nyt pieleen, kun kaiken piti olla just kohdallaan?

1535 Ranskan suurlähettiläs huomasi Annan ja häneen aikanaan silmittömästi rakastuneen Henrikin jäiset katseet. Anna vastasi "olen aivan yksin, ja koko hovin silmät vaanivat minua ja tekemisiäni".

Anna ei sietänyt miehensä naisseikkailuja, ja nosti vihaisen metakan jokaisesta uudesta rakastajattaresta, joita alkoi olla todella paljon. Henrik oletti varmaan kuninkaana saavansa tehdä, mitä lystää. Vaimo oli eri mieltä.

Henrik taas oli vähän jokaisen neuvonantajan vietävissä oleva, ilmeisesti melko periaatteeton ihminen. Hän ei voinut ymmärtää Annan jyrkkiä uskonnollisia kannanottoja ja tämän voimakkaasti ajamia poliittisia suuntaviivoja.

Miksi sitä pitää olla niin yhtä mieltä, Henrik ei ollut sellainen ihminen.

Mutta tämä miehen ja naisen välinen luonteiden erilaisuus tai Annan mustasukkaisuus tuskin oli hänen tuhonsa syy.

Vakavat historiantutkijat eivät ole päässeet yksimielisyyteen, mikä oli Anna Boleyn aseman nopean romahduksen syy.

Henrik ei saanut elossa säilyvää poikaa, se on totta, mutta Katariinansa kanssa hän oli jaksanut toivoa ja yrittää 18 vuotta.

Anna ja Henrik saivat kolme lasta:
Elisabet 1533-1603
Henrik 1534
Edward 1536

Minulla on sellainen epäilys, että nyt perkele tarttui asioihin, sillä evankeliumin sana oli tosissaan leviämässä Englannissa.

Selitän tarkemmin:

Vuonna 1989 amerikkalainen historiantutkija, Arizonan yliopiston professori Retha Warnicke, esitti radikaalin ajatuksen.

Hän kirjoitti, että 1536 keskosena kuollut lapsi, Edward, olisi ollut jotenkin erityisellä tavalla epämuotoinen.

1500-luvun taikauskoisessa ilmapiirissä tämä "kauhea keskonen" on saattanut herättää epäilyksiä, että Anna Boleyn olisi jotenkin sekaantunut noituuteen ja okkultismiin.

Kuten usein käy radikaalien uusien ajatusten kanssa, perinteiset tutkijat pistävät heti hanttiin ja Warnicke sai kovaa kritiikkiä. Mutta hiljalleen ajatus on alkanut elää, eikä ole aivan niin ilmasta temmatun tuntuinen.

Henrik VIII pelkäsi Jumalaa.

Hän oli todella huolissaan, että avioliitto Katariinan kanssa oli kirottu, kuten olemme nähneet. Voi olla, että mukana oli politikointia, varmasti oli, mutta Raamatun Sana puhui hänelle.

Entäpä jos Anna onkin noituuden vallassa, ja siten hurmannut ja lumonnut hänet? Ja toinen kirottu avioliitto, josta ei lasta tule?

Tämä on tyypillistä perkeleen toimintaa. Valehtelua. 

Riettaan jäljet näkyvät muuallakin tässä yhteydessä, siksi tämän uuden teorian otan vakavissani esiin.

Pääministeri Thomas Cromwell sai kiittää Annea korkeasta asemastaan.

Hän kiitti järjestämällä salajuonen, joka johti Annen kuolemaan. Tyypillistä perkeleen toimintaa.

Henrik VIII ei aikonut joutua samanlaiseen vuosia kestävään odotukseen kuin Katariinansa kanssa. Nyt tarvittiin nopeita toimenpiteitä, aikaa ei ollut.

Samana vuonna kuin Edward keskonen kuoli, Cromwell antoi ottaa kiinni Mark Smeaton (1512-1536) nimisen miehen, komean muusikon ja tanssijan. Tiedämme, että Anne rakasti tanssia ja juhlia koko sydämestään.

Smeaton vietiin tyrmään ja häntä kidutettiin venyttämällä penkissä, kunnes hän hirveissä kivuissa tunnusti olleensa suhteessa Annen kanssa ja nimesi neljä muuta miestä.  

Tyypillistä perkeleen hommaa.

Muut kolme aviorikoksesta syytettyä olivat Annen ja kuninkaan vanha ystävä Sir Henry Norris, Sir Francis Weston ja palvelija William Brereton.

Koska aatelisia ei saanut kiduttaa, nämä kiistivät jyrkästi syytteet, samoin Brereton. Vain Smeaton parka pysyi syyttäjien puolella.

Tyypillistä paholaisen hommaa.

Joitain vuosia Annen mestauksen jälkeen alkoi katolisella puolella melkoinen hyökkäys, jossa syytteet noituudesta ja okkultismista olivat keskeisiä.

Sanottiin, että Annella olisi ollut kuusi sormea toisessa kädessä ja monta muuta juttua, joilla Englannin kirkon irtautuminen Roomasta haluttiin näyttää pirun teoksi.

Annen keskeinen rooli näkyy tässä paholaisen hyökkäyksessä hänen mainettaan vastaan kyllä.

Nämä hyökkäykset alkavat protestantismia vastaan kaikin keinoin taisteleviin jesuiittoihin kuuluvan isä Nicholas Sandersin (1530-1581) kirjoittamasta Henrik VIII historiasta vuodelta 1576.

Se on julkaistu uudelleen 1988 nimellä "The Rise and Growth of the Anglican Schism" eli "Anglikaanisen skisman synty ja kehitys".

Vanhan vihtahousun jäljet siis näkyvät. Ei tämä sinänsä todista mitään, tietenkään.

Mutta minusta Retha Warnicken jännä teoria epämuodostuneesta sikiöstä antaa sellaisen hengellisen näkökulman, että kaunis ja etevä Anne Boylen tuhoutui sielunvihollisen juoniin.

Ne onnistuvat meidän ihmisten lihan heikkouden, uskon pienuuden ja olemuksemme syvän syntisyyden takia.

Anne Boleyn vankeus ja mestaus

Anne Boleyn oli lounaalla toukokuun 2. 1536, kun hänet vangittiin ja vietiin Toweriin.

Mahdollisesti epämuodostuneena syntynyt Edward Tudor oli syntynyt ja kuollut tammikuun 29:nä päivänä samana vuonna.

Asiat etenivät nopeasti, Thomas Cromwellin suunnitelmien mukaan. Neljä Annen "rakastajaa" tuomittiin 12.5. kuolemaan ja 15.5. Anne tuomittiin "uskottomuudesta, veljensä Georgin kanssa makaamisesta eli sukurutsaudesta, noituudesta ja maanpetoksesta".

Kansa näki Henrik VIII juhlimassa samaan aikaan kun Annea vietiin uuden rakastajattarensa Jane Seymourin kanssa Thamesin rannalla. Melkoinen tyyppi, tuo meidän Henrik.

15.5. tuomio, Annen veli ja kolme muuta "rakastajaa" teloitettiin Towerissa kirveellä 17.5. 1536.

Myös Smeaton surmattiin näin armollisesti, eikä tuon ajan tavan mukaan raadeltu suolet ja vatsa ulos, revitty jäsenet irti ja lopulta lyöty pää pois (quartering).

Annea ei surmattu polttamalla, kuten noidille tehtiin. Hänen miehensä, kuningas Henrik VIII, oli käskenyt "armollisesti" kutsua Calaisista hienon miekkamiehen lyömään Annelta pään pois tavallisen kirvesmiehen sijasta.

Kerrotaan että Anne olisi ollut hyväntuulinen ja sanonut "ei hänellä ole suurta vaivaa, niskani on niin kapea. Nyt minut tullaan tuntemaan nimellä La Reine sans tête"

(jälkipolville on säilynyt myös Anne Boleyn Towerissa säveltämä haikea luutulla säestetty laulu)

Aamulla 19. toukokuuta 1536 Anne tuotiin Tower linnan kuuluisaan Green torniin, jossa yksityiset teloitukset tapahtuivat.

Hän oli pukeutunut kauniisti, hiukset oli sidottu ylös ja päässä oli hänen usein käyttämänsä ranskalainen päähine.

"Hyvät kristityt, olen tullut tänne kuolemaan, laki on määrännyt minut kuolemaan, enkä puhu sitä vastaan. En ole tullut tänne syyttämään ketään enkä puhu mitään siitä, mistä minua syytetään. Rukoilen Jumalaa varjelemaan kuningasta ja antamaan hänen kauan hallita teitä, sillä hellempää ja armollisempaa hallitsijaa ei ole: minulle hän on aina ollut hyvä valtias ja herra. Älköön kukaan sekaantuko asioihini. Ja näin sanon hyvästi maailmalle ja teille kaikille, ja pyydän että rukoilette puolestani. Herra armahda minua, Sinun käsiisi minä annan sieluni"

Ranskalaisen teloituksen tapaan Anne sitten polvistui ja piti päänsä suorassa. Pölkkyä ei käytetty.

Palvelutytöt ottivat Annen päähineen pois ja sitoivat hänen silmilleen siteen, hiukset oli jo aamulla laitettu niin, että niska oli paljaana.

Calaisin miekkamies oli jotenkin otettu tämän naisen käytöksestä, joka hiljaa ja tyynesti rukoili toistamiseen "Jeesukselle Kristukselle annan sieluni, Jeesus ota minun sieluni vastaan".

Mestaaja sanoi yllättäen niin että Anne kuuli "missä ihmeessä on minun miekkani?"

Samalla hän sivalsi yhdellä iskulla Annen pään irti. Kysymys antoi Annelle muutaman sekunnin aikaa ajatella, että hei, miekka on hukassa, missähän se on... eikä pelännyt niin paljon iskua.

Arkkipiispa Cranmer, jonka Anne oli virkaansa saattanut ja joka oli juhlallisin menoin vihkinyt hänet Henrik VIII kanssa, oli teloituksen aikana Lamberthin palatsin puutarhassa.

Hän käveli siellä Skotlannin uskonpuhdistajan Alesiuksen kanssa, kun tykinlaukaus Towerista kertoi Annen kuolemasta.

"Hänestä, joka oli Englannin kuningatar on tänä päivänä tullut kuningatar Taivaassa"

Ja hän istui alas penkille ja itki.

Annelle ei oltu tuotu ruumisarkkua.

Ruumis ja pää pantiin linnan nuolivaraston laatikkoon, ja haudattiin yksinkertaisesti hiljaisuudessa St Peter ad Vincula kirkkoon Tower linnassa.

Kuningatar Victorian aikana Anne Boleyn hauta löydettiin sieltä ja sen kohdalle laitettiin marmorinen muistolaatta.

Käy joskus katsomassa Tower Green ja Annen hautaa, kun olet Lontoossa!

Mitenkähän Jeesus Kristus katseli tätä Henrikin puuhaa pojan saamiseksi?

Hurskas ja rakastettu Katariina Aragonalainen suljettiin käytännössä loppuiäkseen kotiarestiin. Ainoa asia, mitä häneltä painostuksin ja uhkauksin ja ainoasta lapsesta erottamallakin vaadittiin oli tunnustaa Henrikin uusi laiton avioliitto.

Loistelias ja lahjakas kaunotar, Anne Boleyn, joka johti Englannin kirkon itsenäisyyteen Roomasta, teloitettiin kesken nuoren elämän epäiltynä okkultismista ja valheellisesti syytettynä aviorikoksista (joihin Henrik VIII itse syyllistyi lähes päivittäin)

Pikaisesti vilkaisemalla näyttäisi siltä, että Jumala palkitsi hänet kaikesta tästä huolimatta.

Henrik sai nimittäin pian Annen ja hänen veljensä ja noiden kolmen viattoman miehen teloittamisen jälkeen kaipaamansa pojan.

Poika tuli!

Mutta katsomalla Henrikin elämää vuodesta 1536 eteenpäin hieman lähemmin, minusta näyttää, että Jumalan siunaus vedettiin Henrikin elämästä ja hän paatui kivikovaksi.

Mitä hän sitten tekikin, Henrik VIII oli Annen surman jälkeen sisäisesti hajalla ja onneton. Elämä lähti syöksykierteeseen, josta se ei koskaan noussut.

Ei Annen takia, kaveri joka istuu vaimonsa teloittamisen aikaan toisen tytön vierellä herkullisella aterialla, ei enää rakasta tuota aikanaan niin himottua naista. Tappakaa pois.

Vaan Jumalan siunauksen menettämisen takia.

Kunpa emme itse koskaan joutuisi tilanteeseen, jossa teemme niin vääriä ratkaisuja, että taivas sulkeutuu yllämme.

Kyllä Jumalan kiroamankin elämä jatkuu, monenlaista tehdään ja saadaan aikaan ja puuhataan, mitä järki ja liha neuvovat. Mutta ilman siunausta ylhäältä elämä on kuin kivireen vetämistä.

Niin se poikalapsi sitten syntyi.

Mutta millä hinnalla!

Jane Seymour (1507- 24.10. 1537) palveli kuninkaan hovissa ensin Katariinaa ja sitten Annea.

Kuningas oli seurannut kauniin Janen toimia ja ihastunut häneen. Ehkä hänen romanttiset seikkailunsa Janen kanssa olivat yksi kuningatar Annen kiukunpuuskien syykin.

Mutta homma meni todella törkeäksi.

Henrik kihlasi Janen samana päivänä kun Anne teloitettiin Towerin Green tornissa 20.5. 1536.

Oliko tämä koko Lontoon näkemä juhlinta ja kihlauksen ajoitus Henrikin lapsellinen kosto voimakastahtoiselle Annelle, "ähä kutti, minulla häät, sulla hautajaiset... omasi".

Henrikin ja Janen häät olivat 30.5.

Jane luuli riemun tästä alkavan.

Hän otti haltuunsa Annen huoneet ja hovin. Tyyli oli nyt toinen, uusi emäntä erotti valtavan palveluskunnan , kaikki ranskalaiset muotihienoudet kiellettiin, palvelevien ladyjen puseroiden helmetkin laskettiin.

Lontoon aateliston Annen aikana kokemat hienot kuninkaalliset juhlat ja naamiaiset olivat ohi.

Vuoden 1537 alussa Jane tuli raskaaksi.

Tämä oli nyt Henrikille äärimmäisen kriittinen aika ja hän alkoi huolehtia Janesta. "Mitä tahansa vaimoni tahtoo, antakaa se hänelle"

Jane tahtoi viiriäisiä. Ehkä niiden lihassa oli jotain, jota hän raskauden aikana tarvitsi.

Henrik hommasi niitä mukisematta Ranskasta.

Laskettu lokakuun 12 päivä koitti ja Jane synnytti Hampton Court palatsissa lapsen.

Ei keskosta, ei kuollutta, vaan ihan elävän lapsen.

Riemuitseva palvelija kertoi hermostuneena odottavalle Henrik isälle

"poika tuli!"

Voimme tuskin kuvitella Henrikin iloa, Jumala oli lopultakin antanut hänelle pojan!

Voi sitä riemua.

Poika kastettiin suuressa juhlassa 15.10. 1537 ja sai nimekseen Edward.

Mutta mikä äitiä vaivasi, kalpea ja heikko, jaksoi tuskin seistä kastejuhlassa?

Jane oli saanut lapsivuoteella kuumeen, huonon puhtauden takia streptococcus A bakteerin aiheuttaman vaarallisen taudin.

Jane Seymour, Henrik VIII rakastettu ja kolmas vaimo, kuoli pian kastejuhlan jälkeen 24.10. 1537.

Kihlajaiset samana päivänä, kun mestaajan eteen polvistunut viaton Anne uskoo sielunsa Jeesuksen Kristuksen käsiin ja Calaisista tuotu taitava miekkamies irrottaa yhdellä sivalluksella hänen päänsä.

Veikeätä, eikö niin, ja runsaan viikon päästä hääjuhliin!

"Paavi on ajettu tiehensä, arkkipiispa on alaiseni, kirkon omaisuus on vallassani. Ensin on Jumala ja sitten minä, kuningas Henrik, ja pois alta akkavalta." tai jotenkin noin, ihminen miehisen valtansa tunnossa...

Janen äkillinen kuolema oli hirveä isku Henrikille.

Seuraavan kahden vuoden ajan hän kulki mustissa eikä etsinyt uutta vaimoa, harvinainen aika hänelle.

Henrik muisteli aina tuota poikalapsen antanutta Janea rakkaimpanaan ja halusi vielä kuolinvuoteellaan, että hänet haudattaisiin Janen viereen.

Henrikin kuollessa 1547 Edward oli vain yhdeksän vuoden ikäinen. Hänet kruunattiin kolmantena Tudor kuninkaana ja protestanttina nimellä Edward VI.

Mutta poika ei koskaan päässyt oikeasti hallitsemaan Englantia.

Edwardin nuoren iän ja heikon terveyden tähden Henrik VIII oli antanut valtion hoidon Janen vanhimman veljen, Somersetin herttuan Edward Seymourin (1502-1552) käsiin vuonna 1547.

Mutta Janen suvultakin oli nyt mennyt Jumalan siunaus.

katsotaan tätä kirousta aikajärjestyksessä

10.5. 1536 Annen teloitus
10.5. 1536 Janen ja Henrikin kihlaus
20.5. 1536 kuningasparin häät
12.10.1537 Edward syntyy
15.10 1537 Jane kuolee

Janen molemmat veljet, kuningas Henrik VIII suosimat Edward sekä Thomas Seymour (1508-1549) olivat hankkineet Janen ajoista lähtien monia vihollisia.

Pian kuninkaan kuoltua molemmat menettivät valtansa ja omaisuutensa,

Thomas kidutettiin hirveällä tavalla kuoliaaksi Towerissa 20.3.1549 ja Edward mestattiin 22.1. 1552.

"Kuinka kauheaa on langeta elävän Jumalan käsiin" Heb 10:25

Henrikillä meni huonosti henkilökohtaisissa asioissa, mutta Jumala suojeli hauskalla tavalla Anne Clevesiä (1515-1557).

Suruaika oli ohi ja Henrikillä oli jo kiire löytää uusi vaimo. Anne Boleyn kuoleman juonitellut kansleri Thomas Cromwell suositteli saksalaista Anne Clevesiä.

Kuningas halusi tietenkin nähdä, miltä vaimoehdokas näytti. Kameroita ei ollut, joten etevä Hans Holbein nuorempi palkattiin maalaamaan Annesta muotokuva.

Maalauksessa näkyvä nuori nainen on kaunis, teos on Annen näköinen ja kuningas lämpeni ajatukselle. Cromwell käynnisti neuvottelut maaliskuussa ja Henrik allekirjoitti avioliittosopimuksen 2. lokakuuta 1539.

upea maalaus on nykään Louvressa. näet sen netissä  

Henrik oli toiminnan mies ja halusi välttämättä tavata tulevan saksalaisen vaimonsa.

Uutena vuonna 1540 Henrik matkusti Rochelleen ja ilman mitään muodollisia kutsuja tai ilmoituksia ilmestyi yllättäen Annen seuraan.

Kuten sanottu, Jumala suojeli Anne Clevesiä.

Annella ei ollut mitään käsitystä, miltä Henrik elämän tuossa vaiheessa melkoisen juhlinnan jälkeen näytti. Tyttö saattoi hieman häkeltyä.

Henrik oli raivoissaan, tämänkö naisen Cromwell oli hänelle valinnut?

Pariskunta vihasi toinen toistaan ensitapaamisesta alkaen.

Häät olivat 6.1. 1540, koska Henrik ei mitenkään voinut purkaa sopimusta loukkaamatta syvästi saksalaisia.

Mitä lienee parin vihkinyt arkkipiispa Thomas Cranmer ajatellut, joka oli niin rakastanut Anne Boleyta ja itkenyt katkerasti tämän kuolemaa.

Kuningas seisoi hampaita kiristellen alttarilla ja ääneen murisi "pakkoavioliittoa" vastaan.

Luulenpa, että Thomaksen oli vaikea pidätellä hymyään ja että pieni kiitoksen ääni kulki kohti Taivasta!

vihkimisen jälkeen ei kannattanut sanoa "you may kiss the bride" - ei siitä olisi tullut mitään.

Kesäkuun 6 1540 kuningas käski Anne Clevesin pakata tavaransa ja lähteä.

Heinäkuun 9. avioliitto oli virallisesti peruttu. Kuningas ilmoitti, että noin inhottavan ja ruman ihmisen kanssa hän ei pystynyt menemään sänkyyn, avioliitto ei ollut koskaan alkanutkaan.

Saattaa olla tottakin.

Anne suostui enemmittä puheitta.

Ja kas kummaa, Katariina Aragonialaisen tytär Maria alkoi pitää kovasti Anne Clevesistä ja heistä tuli erinomaiset ystävät.

Kunnioitettuna ja arvostettuna henkilönä hän asui Englannissa lopun ikäänsä Heverin komeassa linnassa, jonka Henrik oli hänelle saksalaisia lepytääkseen antanut.

Ja niin kävi, että Anne Cleves oli ainoa Henrik VIII vaimoista, joka säilyi hengissä tämän miehen otteesta.

Katoliseksi kääntynyt Anne kuoli Lontoossa 16.7.1557 ja haudattiin kuninkaallisin menoin Westminster Abbeyhin.

tarkennan että Katariina Parr selvisi myös. Katariin säästyi ilmeisesti koska Henrik VIII kuoli ennenkuin ennätti taas pahantekoon vaimoaan vastaan.

Catherine Howard

Huonommin kävi seuraavalle rouvalle.

Melkein heti kun saksalainen Anne Cleves oli pakannut ja häipynyt kuningas sen enempää miettimättä ja Thomas Cromwellin neuvoa kysymättä otti viidenneksi vaimokseen Anne Clevesin parikymppisen kamarineidon Catherine Howardin (1520-1542).

Tytöllä oli vähän heppoinen tausta ja epämääräisiä miessuhteita. Kuningas ei niistä piitannut, ja häät olivat Oatlandin palatsissa Surreyssa 28.7.1540, pari viikkoa aiemman avioliiton purkamisen jälkeen.

vauhtiin saattoi olla syynä perättömät huhut että Katariina olisi raskaana.

Viisikymppisellä ja pahenevasta kihdistä kärsivällä Henrikillä oli kiire, eikä asia tullut oikein ajateltua loppuun asto.

Miehen elämästä oli Jumalan siunaus mennyt.

no mitäs viiskymppinen parikymppiselle nuorikolleen?

kultaa ja jalokiviä, hopeita ja peilejä ja maalauksia ja seinävaatteita ja yltäkyllin, mitä vain Englannin mahtavin mies voi tarjota.

mutta sänkyhommat eivät luistaneet

Katariina sai kyllä paljon maallista hyvää ja ulkonaisia lahjoja, mutta Henrik oli melkoinen ilmestys.

Sanotaan että vuonna 1540 hän painoi jo 136 kiloa ja että hänelllä oli kyljessään avoin suoli, joka vaati päivittäisen puhdistuksen.

Ja niin nuori Katariina teki, mitä Henrik oli aina tehnyt, löysi itselleen melko inhottavaksi osoittautuneen vanhan ukon sijasta hovimiehistä kevytmielisen rakastajan Thomas Culpepperin.

Henrik ei ottanut asiaa huumorilla.

Julman kidutuksen jälkeen Thomas Culpeper ja Katariinan nuoruuden seikkailu, Francis Derenham, teloitettiin 10.10. 1541.

Thomasta armahdettiin ja häneltä vain lyötiin pää pois, Francis joutui kokemaan kuninkaan koko vihan ja raadeltiin hitaasti kuoliaaksi.

Katariinan poikaystävien päät pantiin seipään nokkaan London Bridge sillalle varoitukseksi kaikille.

Kevytmielinen Katariina vangittiin ja parlamentin lain muutoksen nojalla mestattiin kirveellä Tower linnassa 13.2.1542.

Sanotaan, että mestausta edeltävänä yönä Katariina harjoitteli sellissään pään laskemista pölkylle. Se tapahtuikin kauniisti, mutta nuori tyttö oli kalpea pyövelin kirveen lähtiessä nousuun.

Ei nämä oikein onnistuneet, Anna Boleyn jälkeiset avioliitot.

Kuudes ja viimeinen Henrik VIII vaimo oli jalosukuinen Katariina Parr (1512-1548).

Avioliitto solmittiin 12.7. 1543 Hampton Court palatsissa.

Uskonpuhdistuksen tuulet puhalsivat nyt voimakkaina koko Euroopassa, Lutherin vaikutus oli kasvanut Pyhän roomalaisen keisarikunnan provinsseissa, hugenotit olivat nousussa Ranskassa.

Taitava ja lahjakas Katariina Parr oli voimakkaasti uskonpuhdistuksen puolella ja tuki Henrik VIII rinnalla Englannin kirkkoa.

Henrik VIII kuoli 1547 ja Katariina noin vuotta myöhemmin.

Jumala ei antanut Henrikille ja Katariinalle lapsia.

Englannin kouluissa historiaa opiskelevat nuoret painavat mieleen Henrik VIII vaimojen kohtalon näin:

"divorced, beheaded, died,
divorced, beheaded, survived"

"eronnut, mestattu, kuollut,
eronnut, mestattu, selvisi hengissä"

olemme katselleet pikaisesti tätä Englannin historian merkillistä, niin kiihkeästi poikalasta haluavaa kuningasta, ja nähneet hänen kuuden vaimonsa vaiheista jotain

Katariina Aragonialainen
Anne Boleyn
Jane Seymour
Anne Cleves
Katariina Howard
Katariina Parr

lisäksi Henrikillä oli lukuisia rakastajattaria, joista Elisabet Blount, Mary Boleyn, Mary Berkeley ja Joan Dyngley ovat tunnetuimmat

Evankeliumin kannalta ratkaisevan tärkeitä olivat Espanjan katolinen Katariina Aragonialainen ja Anne Boleyn.

Katariinan luonteen lujuus ja kieltäytyminen avioliiton laittomasta peruuttamisesta 18 vuoden ja monen synnytyksen jälkeen ratkaisi Englannin kohtalon.

Anne Boleyn toi uskonpuhdistuksen kirkon Englantiin.

Henrik VIII itse oli näiden naisten vaikutusvallan alla ja noudatti heidän ohjeitaan.

Tämä on tärkeä pointti minusta Englannin historiaa ajateltaessa. Kaikki puhuvat Henrikistä, mutta Martti Luther tunsi Anne Boleyn ja arvosti häntä suuresti.

Meidän protestanttien mielestä Annen kuolema oli marttyyrikuolema.

Näimme, miten sen takana oli kummallisen hämärää valheellisuutta ja okkultismia, sielunvihollisen toiminnan merkkejä.

Katsoin näitä muita naisia Annen kannalta puolueellisesti ja ehkä epäreilusti.

He joutuivat Henrik VIII uhreiksi eivätkä varmaan voineet tietää, että tuon kuninkaan elämän yltä oli Annen surmauttamisen myötä mennyt Jumalan siunaus.

Jeesus sanoo:

"Mitä se autta ihmisen, jos hän caiken mailman woitta ja sielullens teke wahingon? taicka mitä anda ihminen, jolla hän sieluns lunasta?

Sillä se tosin tapahtu, että ihmisen Poica on tulewa Isäns cunnias Engeleittens cansa, ja silloin hän maxa cullekin töidens jälken."

Mt 16:26-27