Kirkkopolitiikka on politiikkaa!

No, kurian diplomaatit ja teologit voisivat ehkä löytää jonkin näppärän pakotien, jolla tämä teologinen ongelma voitaisiin hoitaa.

Sellaisesta oli jo paljon kokemusta.

Toinen ongelma oli sen sijaan paljon vaikeampi ratkaista millään vippaskonsteilla.

Mainitsin edellä, että sukulaisista voi joskus olla hyötyäkin.

Evankeliumin asia alkoi liikkua Englannissa toisella tavalla kuin manner-Euroopassa. Näen itse tässä hyvin merkillisen Jumalan johdatuksen ja suunnitelman, joka ei olisi tullut yhdenkään ihmisen mieleen.

Kahdeksantoista onnellisen avioliittovuoden jälkeen Jumalan Sana alkoi puhutella voimakkaasti kuningas Henrik VIII.

Henrik VIII luki Raamatusta, että veljensä vaimon ottava ei saa lapsia.

Oliko hänen avioliittonsa ehkä kirottu?

3 Ms 20:21. Jos joku veljensä emännän ottaa, se on häpiällinen työ: heidän pitää lapsetonna oleman, että hän on veljensä hävyn paljastanut. (KR 1776)

Henrik alkoi ajatella, "Entä jos Katariina olikin valehdellut, ja nuoruuden avioliitto Arthurin kanssa olikin ollut täysin voimassa ja nämä olivat maanneet yhdessä?"

Ehkä Jumala oli sallinut että kaikki hänen Katariinan kanssa saamansa lapset kuolivat Maria tyttöä lukuunottamatta nuorina, koska heidän avioliittonsa oli Jumalan tahdon vastainen?

Katariinan synnyttämisen ajat alkoivat olla ohi. Henrikille oli nyt äärimmäisen tärkeä saada poikalapsi, sillä hänen mieleensäkään ei tullut, että nainen voisi olla Englannin valtaistuimella.

(eikö siksi olekin suorastaan ironista, että eräästä Henrik VIII tyttärestä oli silti tuleva Englannin historian voimakastahtoisin ja väkevin hallitsijatar, jonka nimi yhä muistetaan kautta maailman!)

Tilanne hovissa kärjistyi kriittiseksi, toivo että Katariina Aragonialainen synnyttäisi terveen pojan oli mennyttä.

Avioero ei tullut kysymykseen tuon ajan kirkossa edes paavin luvalla. Olihan kyseessä Tudor-suvun laillisen jälkeläisen ja vallanperijän saaminen valtaistuimelle isänsä jälkeen.

Tudorit olivat nousseet verisen Ruusujen sodan (1455-1485) jälkeen valtaan Henrik VII johdolla. Nuori dynastia ei ollut vielä vakiintunut kansan sydämiin. Avioero aiheuttaisi skandaalin ja heittäisi varjon kruununperillisen ylle Englannin aateliston keskuudessa.

Koska avioero ei ollut mahdollinen,
Henrik VIII pyysi Klemens VII (1478-1534) purkamaan hänen avioliittonsa Katariinan kanssa.

Ikäänkuin sitä ei koskaan olisi ollutkaan ja hän voisi laillisesti ottaa uuden vaimon.

Henrik muisti, kuinka paavi Julianus II oli monia vuosia aikaisemmin oikein bullalla purkanut Katariinan avioliiton pian häiden jälkeen sairastuneen ja kuolleen Arthurin kanssa.

Paavi Klemens VII ei sanonut suoraan "ei" vaan koetti kierrellä ja kaarrella asiaa vuosikaudet.

Roomalla oli kaksi vaikeutta Englannin kuninkaan suhteen, periaatteellinen teologinen ongelma ja käytännöllinen ongelma.

Teologinen ongelma oli, että jos paavi purkaisi avioliiton Katariinan kanssa, sen täytyisi perustua Arthurin kanssa solmitun avioliiton vahvistamiseen.

Kirkon täytyisi myöntää, että Katariina oli valehdellut ja hänen avioliittonsa Arthurin kanssa oli ollut normaali ja he olivat rakastelleet yhdessä.

Tämä taas merkitsisi, että paavin täytyisi myöntää edeltäjänsä erehtyneen pahan kerran näin tärkeässä Euroopan kuninkaallisia koskevassa asiassa.

 

Katariina Aragonialaisen serkku oli mahtava keisari Kaarle V.

Kun Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsija sanoo, että meidän Katariinan avioliittoa ei noin vain pureta, sitä ei noin vain pureta.

Paavi Klemens VII oli Italiassa suurissa vaikeuksissa sekä Ranskan että italialaisten ruhtinaiden kanssa ja tarvitsi kipeästi keisari Kaarel V sotilas-poliittista tukea.

Tästäkin riippuvuudesta johtuva hankaluus olisi ehkä saatu jotenkin renesanssi-ajan machiavellin diplomatialla ratkaistua.

Mutta kun tuo Kaarle V Espanjalainen oli aivan paavin porteilla - hän oli valloittanut Rooman! Mene siinä sitten purkamaan serkkutytön 18 vuotta kestänyt avioliitto, josta oli syntynyt monta lastakin.

Englannin kuninkaalle ei noin vain sanottu "ei", mutta paavi vitkutteli asiaa seitsemän vuotta.

Nämä seitsemän kitkuttelun vuotta ovat ratkaisevat Englannin historialle ja sen nykyiselle valtiomuodolle ja kirkolle.

Paavi oli tässä Jumalan työkaluna, Brittein saarten miljoonien asukkaiden tulevaisuutta rakentaessaan Herra pisti paavi Klemens VII tosi hankalaan välikäteen.