Don Álvaro de Bazán

Jumala on kaukaa viisas.

Näimme saman tapahtuvan 30-vuotisen sodan kohdalla, kun vaarallinen ja etevä Wallenstein aivan järjettömästi syrjäytettiin ennen Kustaa Adolfin armeijan saapumista. Tietä tehtiin Lumikuninkaalle enkelien avulla.

Nyt kävi niin, että Espanjan laivaston kokenut, useampaan kertaan myrskyisen Atlantin ylittänyt Santa Cruzin markiisi, Don Álvaro de Bazán (1526 - 9.2.1588) pantiin Taivaan toimesta sivuun.

Huomaa tämän erittäin vaarallisen merisotilaan kuolinpäivä kevään alussa, kun Englannin vastaista armadaa lastataan.

Kaveri rakensi suuret Meksikon galleit, perusti Espanjan Armadan, voitti meritaistelun toisensa jälkeen.

Sen luokan tyyppi, että modernin Espanjan uusien, satojen miljoonien eurojen arvoisten fregattien lippulaiva on nimeltään Álvaro de Bazán.

Nukkui pois.

voisimme ajatella samaan tapana historian Jumalan johdatusta oman kansamme kohdalla. Esimerkiksi sotamarsalkka Mannerheimin elämän vaiheita.

Mutta kohta saan "valkoisten puolella olevan sotahullun militaristisen fasistisen papin" leiman otsaani, joten jätetään Mannerheim...

Markiisi Bazán sijaan Espanjan armadan komentajaksi asetettiin Medina-Sidonan herttua, Alonso de Guzmán El Bueno (1550-1615).

Tämä kuningas Filipin valitsema tyyppi oli Bazánin täysi vastakohta.

Täysin kokematon sotilas tai merimies, ruikuttaja, vastuuta välttelevä ja kuninkaan almuja kerjäävä pelkuri (sorry vain Medina Sidonan ystävät ja sukulaiset).

Hirvetä kokemukset armadassa murskasivat hänet, ja hän palasi Englannin sotaretkeltä harmaatukkaisena, terveytensä menettäneenä tutisevana ukkona.

Jumala on kaukaa viisas.

Miksi Filip II teki tällaisen aivan ilmeisen mokan näin tärkeässä asiassa?

Taustalla on aika romanttinen historia.

Kuningas Filip II oli ilmeisesti aika lailla ihastunut Ebolin prinsessaan, joka oli katolisessa avioliitossa. Tästä kertovat huhut eivät liene varmoja, mutta kuninkaan käytös viittaisi vähän siihen.

Ebolin prinsessan tytär, Ana de Silva y Mendoza, annettiin neljävuotiaana vaimoksi Alonso de Guzmánille.

Filip oli jotenkin sokaistunut Ebolin prinsessan kauneudesta, ja otti sydämelleen tämän tyttären hyvinvoinnin. Niinkuin maailman mahtavimpiin kuuluva kuningas vain voi, hän ajoi tämän puolison elämänuraa eteenpäin.

Asetti suuren ja voittamattoman armadansa komentajaksi.

Mutta eteenpäin.

Parman herttua Alexander Farnese (1545-1592) odotti Alankomaissa armadan saapumista. Hänellä oli komennossaan Espanjan pelättyjä tercioita, joille kukaan ei tuohon aikaan mahtanut mitään.

Tämä on tärkeä muistaa. Uhka Elisabatein Englantia vastaan oli äärimmäisen vaarallinen, ja on hyvin todennäköistä, etteivät englantilaiset joukot olisi kyenneet näitä Parman tercioita pysäyttämään.

Mutta ne piti ensin saada Kanaalin yli Englantiin.

Englannin merivoimat olivat 1500-luvun lopulla vielä suhteellisen vaatimattomat.

Elisabetin vakoojat tiesivät, että tavoitteena oli Plymouth, ja Englannilla oli siellä 200 laivaa valmiina taisteluun.

Ja niin heinäkuun 17, 1588 horisonttiin alkoi nousta valkoisia purjeita toisensa jälkeen, jotka nähtiin Cromwallissa.

Silloin ei ollut Nokian kännyköitä eikä lankapuhelimia, telegrafeja ja nopeimmat hevosetkin olivat äärimmäisen vaaran uhatessa hitaita.

Koko Englannin etelärannikolle oli rakennettu vanha kunnon valomerkkien sarja, samanlainen, jolla muinainen Azeka varoitti Laakista assyrialaisten hyökkäyksestä.

Viesti kulki valon nopeudella hälytysasemien välillä. Samana yönä Plymouthista lähti 55 englantilaista laivaa armadaa vastaan.

Voimme kuvitella niissä olevien merimiesten ja sotilaiden tunteita, rannalle jäivät vaimo ja lapset.