Monday, September 26, 2011

Mary I Tudor (jatk)


mutta takaisin Englantiin

Marian espanjalaiset juuret ovat tärkeät. Ymmärrämme tämän paremmin, jos muistamme että tuon ajan mahtavin hallitsija, Kaarle V, oli Marian serkku ja että espanjalaiset sotilaat olivat Euroopan pelätyimpiä, käytännössä voittamattomia.

Marian isoäidin kotimaa Espanja sai kultaa ja hopeaa Kolumbuksen Uudesta maailmasta. Suuria alueita Euroopasta omistama Habsburgien hallitsema maa oli nouseva mahti, ja katolisen kirkon ja paavin luotettava tukija, kohta Ignatius Loyolan ja jesuiittojen kotimaa.

Isukki piti tyttärestään kovasti. Vuonna 1521, noin viisivuotiaana tämä soitteli jo virginaalia (cembalon edeltäjä) vieraiden iloksi, joille ylpeä Henrik VIII kertoi "meidän Maria ei itke koskaan"

Muistakaamme, että kahdeksantoista vuoden ajan Henrik VIII oli melko uskollinen ja kunniallinen aviomies vaimolleen Katariinalle. Ongelmat alkoivat vasta Katariinan lähestyessä vaihdevuosia ilman poikalapsia.

Jo lapsena Marian terveys oli vähän heikonlainen. Hän ei nähnyt oikein hyvin, eikä silmälaseja oltu vielä edes keksitty (eikä hiottuja linssejä yleensäkään, ei ollut kaukoputkia eikä mikroskooppeja)

Hänellä oli vaikeita hengitysongelmia nenäontelon takia ja kovaa päänsärkyä, ehkä migreeniä nykyajan termein. Mahdollisesti isän syfilis oli äidin kautta tarttunut häneen jo vauvana.

1526 isukki teki Mariastaan Walesin prinsessan, ensimmäinen nainen, joka tämän tärkeän kuninkaallisen aseman sai.

Hänen äitinsä syrjäyttämisen ja avioliiton purkamisen jälkeen 1533 myös Maria menetti kruununperillisen 
aseman.

Hän oli nyt vain Lady Mary ja isukki vaati häntä tunnustamaan Anne Boleyn äitipuolekseen.

Maria pantiin hoitamaan Elisabetia, Annen ja Henrikin tytärtä. Sanotaan, että äitipuoli Anne antoi määräyksen palvelijattarilleen läiskiä Mariaa poskelle tarvittaessa ja nöyryyttää häntä monin eri tavoin. (Tätä ei tosin koskaan tehty isän ollessa paikalla)

Varsinainen äitipuoli, kuin sadun paha kuningatar, siis Anne Boleyn oli Katariinan lapselle.

mitä ihminen kylvää, sitä hän niittää

Annen käytös oli tietenkin ratkaiseva sille, että Marian ja Elisabetin suhteet olivat jäiset.

Maria ei saanut tavata äitiään, jota painostettiin tunnustamaan Anne ja kun Katariina Aragonialainen kuoli yksin ja hylättynä, tytär ei saanut mennä hautajaisiin. Ei isäkään mennyt, loukaten näin syvästi monia vuosia rinnallaan eläneen naisen muistoa.

Anne mestattiin 1536. Maria ei kummemmin ilmaissut surua vaan kutsui edesmennyttä äitipuoltaan "nartuksi".

Nyt Elisabet tytär puolestaan menetti kruununperillisen aseman ja hänestäkin tuli vain Lady Elisabet, Jane Seymourin synnytettyä Edwardin.

Jotenkin turhaa nokittelua noiden naisten välillä, etenkin kun taustalla oleva mies oli Henrik VIII.

Isän kuoleman jälkeen Maria ja Elisabet pääsivät lähemmäs hovia ja nirskuttelivat tietenkin keskenään, sisarpuolet.

Sisarellinen rakkaus ei oikein saanut sijaa Marian ja hänen nuoren velipuolensa, kuningas Edwardin, välillä.

Edwardin hovissa katolisuuden vastaisuus oli kiristynyt Book of Common Prayers junttauksen aikana.

Maria pyysi erityislupaa saada rukoilla Jumalaa vanhan katolisen tavan mukaan. Kuningas ja arkkipiispa Cranmer kieltäytyivät.

Tyttö otti tästä sen verran lukua, että kirjoitti serkulleen kirjeen.

Serkku otti kirjeestä sen verran lukua, että sanoi "jos Maria ei saa rukoilla omassa kappelissaan niinkuin tahtoo, minä julistan sodan Englannille".

Kuningas ja arkkipiispa järjestivät välittömästi Marialle omat rukoushetket juuri niin kuin hän halusi. Tuo serkku oli näet Kaarle V.

Marian ei tarvinnut tehdä asemansa eteen nyt yhtään mitään.

Lady Jane Grey oli John Dudleyn ja Edwardin luomus.

Yhdeksän päivän kuluttua tämä nainen syrjäytettiin, Englannin kansa nousi suurella äänellä esiin laillisen kruununperillisen Marian puolesta.

Jaaha, mitäs tyttö nyt,

kuningattareksi noussut "ruma ankanpoikanen", kaikkien isä Henrikin vaimojen ja hovien hylkimä, Annen palvelijattarien pieksemä, Elisabetin ylimielisesti kohtelema, Edwardin laillisesta vallasta riisuma, harras katolinen protestantismia kiehuvassa valtiossa.

Marian monimutkaista tilannetta auttaa ymmärtämään, kun muistaa miten tärkeitä hallitsijat olivat tuohon aikaan.

Henkilökohtainen valta ei ollut taattu ja suuret voimablokit olivat taustalla vaikuttamassa. Perinnöllinen monarkia, itsealtius, asetti kuitenkin tietyt rajat, joita ei ollut helppo ylittää.

Otteet olivat myös erittäin rajut, kuten kohta tulemme näkemään, mutta on muistettava kuinka myös Jeesuksen evankeliumin asiaa ajaneet protestantit käyttivät voimakeinoja heti alusta alkaen.

Ensi töikseen Maria vapautti Towerista kaksi korkea-arvoista vankia.

Toinen oli katolinen Thomas Howard (1473-25.8.1554), joka oli tuominnut viattoman Anne Boleyn kuolemaan. Kaveri oli itsekäs, vallanhaluinen ja vieläpä vaimonsa hakkaaja. Epäilen vahvasti, että Maria vapautti tämän tyypin, koska hän oli surmattanut häneen Katariinan tyttärenä jääkylmästi suhtautuneen äitipuolen.

Thomas oli Henrik VIII Katariina Howardin setä, ja tämän lyhyenä kuningatar aikana onnistui syrjäyttämään väkevästi Englannin reforamatiota ajaneen Thomas Cromwellin. Tämä valtiomies mestattiin 1540, tietenkin taas maanpetoksesta syytettynä, kuinkas muuten.

Joulukuussa 1546 Henrik antoi pidättää Thomasin veljensä kanssa, maanpetoksesta tietenkin, ja molemmat tuomittiin kuolemaan. Veli ehdittiin surmata, kun Henrik itse nukkui pois, ja Thomas jäi Toweriin vangiksi.

Marian vapauttama katolinen Norfolkin herttua Thomas Howard sai läänityksensä takaisin ja palveli Mariaa uskollisesti, kuten kohta tulemme näkemään.

Toinen katolinen avainhenkilö, jonka Maria vapautti Towerista, oli piispa Stephen Gardiner (1497 - 12.11.1555). Edward VI oli heittänyt hänet tyrmään.

Myös tätä henkilöä myöhempi historia on pitänyt tiukka-pipona, ahdasmielisenä ja verenhimoisena vallan tavoittelijana, joka muutti mielensä mistä tuuli milloinkin puhalsi.

Vankilan ovet avattiin ja Maria teki Gardinerista kansleri ja otti hänet läheiseksi neuvonantajakseen.

Marian kruunajaiset olivat 1.10.1553 ja Stephen Gardiner toimitti kruunauksen, Maria I Tudor oli astunut valtaan.

Viranomaiset olivat tuominneet John Dudleyn, hänen poikansa Guilfordin ja tämän vaimon Lady Jane Greyn kuolemaan.

Maanpetoksesta tietenkin.

Kuningatar Maria I sääli Janea, ja katsoi tämän joutuneen kuningatar-kilpaan poliittisen juonittelun seurauksena.

Jane ja Guilford säilyivät hengissä, mutta Edward VI kanssa Janea kuningattareksi yrittänyt Dudley menetti päänsä.

(Lewis Carollin Liisa ihmemaan kuningatar huutelee koko ajan "off with his head"... tulee tuo mieleen, näitä 1500-luvun vaiheita kertailtaessa)

Nämä tärkeät henkilövalinnat ja Janen armahdus oli nyt tehty, ja kuningatar Maria I alkoi katsoa elämää eteenpäin.

Parlamentti kokoontui vannoen uskollisuutta uudelle kuningattarelleen.

Jostain minulle tuntemattomasta syystä Maria I antoi heti kumota vuonna 1534 Thomas Cromwellin ajamana voimaan tulleen lain, jossa homoseksualisuus kriminalisoitiin (Buggery act).

Jonkun Marian tunteman henkilön kannalta se on ilmeisesti ollut tärkeä asia. (Elisabet I palautti sen voimaan 1563 ja se pysyi voimassa aina 1828 asti.)

Marialla oli päällimäisenä asiana oman äidin kunnia, josta myös hänen asemansa oli riippuvainen. Parlamentti kuuliaisesti vahvisti Henrik VIII ja Katariina Aragonialaisen avioliiton pätevyyden uudelleen, vaikka molemmat olivat jo kuolleet.

Espanjalainen alkusoitto!

Kuningatar oli nyt 37 vuotias ja naimaton. Hän kääntyi taas vaikutusvaltaisen sekkunsa, Kaarle V puoleen.

Pyhän roomalaisen keisarikunnan hallitsija näki otollisen tilaisuuden laajentaa valtaansa ja vahvistaa paavin kirkon asemaa Englannissa.

Hän ehdotti Marialle, että tämä ottaisi puolisokseen hänen ainoan poikansa Filipin, josta oli tuleva Espanjan kuningas.

Siinäpä sulhanen.

Englantilaiset ovat englantilaisia, koko kansa, katoliset ja protestantit, olivat vierasmaalaista kuningasta vastaan.

Maria ei kansasta piitannut, vaikka hänen lähimmät neuvonantajansa, arkkipiispaa myöten, varoittivat avioliitosta.

Kun Filipin maalaus saapui hoviin, Maria oli jo "puoliksi rakastunut" kuten hän itse sanoi.

Poliittisesti erittäin merkittävät häät olivat 25.7. 1554 ja Maria I oli kovin tyytyväinen.

Prinssi Filip ei ollut. Hänestä Maria oli suorastaan vastenmielinen. Runsaan vuoden kuluttua ja Marian valeraskauden jälkeen Filip hommasi itsensä takaisin Espanjaan.

Tilanne oli evankeliumin kannalta nyt erittäin vaarallinen. Anne Boleyn ja Edward VI välisenä aikana reformaatio oli kyllä saanut voimakkaasti otetta, mutta ylhäältä alaspäin, kuningashuoneen ja hovin määräyksin. Evankelinen usko ei ollut vielä juurtunut kansaan.

Tuo kuningashuone oli nyt palannut katolisiin käsiin ja Englannin kuningattaren puoliso oli katolisista katolisin Filip. Se, minkä yksi kuningas oli tehnyt oli toisen kuningattaren kumottavissa.

No comments:

Post a Comment