Johdanto ii

"Raamattu on kirkon opin ja elämän korkein auktoriteetti" kuultiin nyt paavin ja kirkolliskokousten sijasta.

Haaste on melkoinen, ja on synnyttänyt hyvin monenlaisia tunnustuksia ja syvää hajaannusta.

Jopa Suomen ev.lut. kirkko on siitä kirkkojärjestyksessä luopunut ja sanoo rajoitetummin "Raamattu on kirkon opin korkein auktoriteetti"... elämä on toinen juttu.

Tuosta listasta muuten jäi tarkoituksella pois kreikkalainen kirkko, idän ortodoksinen kirkko, slaavilaisen maailman ja Lähi-idän vanhat kirkot.

Uskonpuhdistus ja vapaa Jumalan Sana ei näytä niihin ulottaneen vaikutustaan, kyse on Lännen kirkon uudistuksesta.

Englannin esimerkki osoittaa meille taas konkreettisesti, että evankeliumissa ei ole kyse opitusta teoriasta vaan elämästä, etsikkoajoista, lihaa ja verta olevien ihmisten henkilökohtaisista ratkaisuista.

Kyynisesti voimme silloin sanoa, että mahtoiko Kustaa Vaasa olla sittenkään ensisijaisesti kiinnostunut opin puhtaudesta. Vai näkikö tämä Tanskan hirmuvaltaa vastaan kamppailut aatelismies tässä mahdollisuuden vapautua vihatun paavin vallasta?

Vähemmän kyynisesti voimme vastata, että varmaan Kustaa Vaasa näki uskonpuhdistuksessa molemmat asiat. Olaus Petri toi hänelle aivan tuoreita uutisia Wittenbergistä ja uusista hengen tuulista. Toisaalta Tukholman arkkipiispa pysyi Rooman alaisuudessa. Kuningas halusi rakentaa Ruotsin itsenäisen valtion
ja antaa sille itsenäisen kirkon, jota hän itse hallitsee paavin sijasta.

Moderni Ruotsi saa syntynsä uskonpuhdistuksen vaikutuksesta.

Englannissa vielä kyynisemmin voimme kysyä, mahtoiko Henrik VIII olla niinkään kiinnostunut puhtaasta evankeliumista ja Raamatun Sanasta, vai omista naimahuolistaan, pojan saamisesta, katolisesta avioliitosta, josta paavi ei antanut eroa.

Lihaa ja verta todella, todellista ihmisten elämää, vuosilukuja ja tapahtumia, henkilökohtaisia ratkaisuja ja motiiveja, Jumalan Sana tulee lihaksi Englannissa.

Koetetaan katsoa vähän lähemmin, miten tämä homma oikein meni ja mitä siitä seurasi, että evankeliumi saavutti Towerin Thames-joen rannoilla.

Sinä ja minä siinä missä Henrik VIII.

Jumalan Sana saarnataan, opetetaan, julistetaan ja tulee luoksemme.

Teemme henkilökohtaisia ratkaisuja, miten siihen suhtaudumme.

Joidenkin elämän se mullistaa, asettaa valtavien haasteiden eteen, vaatii luopumaan kaikesta omasta suunnitelmasta ja antautumana Jumalan johdatukseen.

Joidenkin kohdalla se jää kuulematta, ei kanna satakertaista hedelmää, hukkuu tämän todellisen ajallisen maailman huoliin ja murheisiin.

Yksilön tasolla siinä missä kansakuntienkin tasolla. Jumalan Sana "kaataa ja tukee, riisuu ja pukee, lymyy vaan ilmestyy taas".

Armosta, Jumalan suvereenien ja meiltä salattujen päätösten mukaan