Act of Uniformity and Act of Supremacy

Ensimmäisiä uskontoa koskevia säädöksiä oli vuonna 1559 annetut kaksi säädöstä, joiden takana oli Elisabetin luotettu neuvonantaja, Sir William Cecil (1558-1603).

Yksimielisyyden säädös (Act of Uniformity) edellytti, että kaikissa Englannin hallitsemilla alueilla olevissa kirkoissa käytetään Book of Common Prayer rukouskirjaa englannin kielellä.

Jokaisen täysi-ikäisen kansalaisen oli tämän mukaan pakko mennä sunnuntaina kirkkoon. Jos ei mennyt, oli maksettava 12 pennin sakko kuukaudessa.

Valtaoikeuksia koskeva säädös, Act of Supremacy, halusi vahvistaa hallitsijan asemaa. Jokaisen virkaan tulevan oli vannoen tunnustettava, että kuningatar on myös Englannin kirkon hallitsija.

Monille Marian aikana tehtäviinsä tulleille piispoille tämä oli mahdotonta, he olivat paavin kirkon uskollisia edustajia ja joutuivat näin pois tehtävistään.

Näiden kahden 1559 säädöksen merkitystä ei pidä aliarvioida. Kyse ei ole jostain ohimenevästä lainsäädännöstä, vaan perustavasta ratkaisusta, jonka varassa Englannin kirkko yhä tänään, yli 400 vuotta myöhemmin, lepää.

Meille niin tuttu Ison Britannian kuningatar Elisabet II noudattaa kaimansa, Elisabet I:n laatimia perustavia sääntöjä ja on Englannin kirkon johtaja.

Näiden perustavaa laatua olevien 1559 säädösten ohella kuningatar Elisabet I antoi 1563 kirkkonsa sisäiseksi yhtenäistämiseksi 39 artiklaa käsittävän uskontunnustuksen.

"Thirty-Nine Articles" rajaa Englannin kirkon oppia katolisuuden ja kalvinismin suuntaan, ja muodostaa anglikaanisen kirkon opillisen kivijalan.

Ei tarvinne korostaa tämän Elisabetin aikana tapahtuneen kirkkohistoriallisen peruskiven laskemisen merkitystä.

Muutamalla Sir William Cecilen neuvomalla ja erittäin syvälle menevällä päätöksellä Elisabet I vakiinnutti uskonpuhdistuksen Englantiin.

Ikävä kyllä protestanttisen uskon vahvistaminen ei tapahtunut vain syvällisillä kirjallisilla teksteillä ja kuningattaren säädöksillä.

Puritaaninen ikonoklastinen virtaus oli voimakas ja Elisabet osallistui itsekin kirkkojen krusifiksien ja niitä kannattavien portaiden ja rakennelmien, pyhäinkuvien syvennysten ja erilaisten uskonpuhdistuksen tuomitsemien esineiden ja rakennelmien tuhoamiseen.

Kirkkopakkoa pidettiin yllä ja sunnuntaisen jumalanpalveluksen väistämisen sakkoja kiristettiin huikeaan 20 puntaan.

Katolismieliset piispat ja valtioneuvokset saivat lähteä, ja papisto joutui tarkkailuun.

Elisabetin Englannissa surmattiin useita katolisia pappeja, joista tuli näin Kristuksen pyhiä marttyyreitä.

Ensimmäinen teloitus oli 1577, 1581 surmattiin neljä, 1583 yksitoista, 1584 kuusi. Pelkästään vuonna 1590 jopa viisikymmentä kolme pappia menetti henkensä uskonsa tähden.

Vuosien 1601 ja 1680 välillä Englannissa tapettiin vielä seitsemänkymmentä katolista pappia